Mulden suurvalkut ja punavalkut (ti 27.6.2017)

Gannarven laitumelta ei ollut pitkä matka Mulden suojelualueelle eli päivän varsinaiseen kohteeseemme. Jätimme auton Gannarven pysäköintipaikalle, ylitimme tien ja kuljimme tien reunaa noin sata metriä tulosuuntaan. Sitten näkyikin jo suojelualueen kyltti metsässä tien vieressä pienen rinteen päällä. Kyltiltä lähti metsään selvä polku ja maasto oli tasaista, mutta ryteikköinen kasvillisuus ja runsaat orapihlajat tekivät etenemisestä työlästä. Polku kulki tiheän metsän ja pienten aukeampien kohtien mosaiikissa noin puolen kilometrin matkan kadoten aukioilla usein lähes kokonaan. Murattia kasvoi sekä maassa että kiipeili puussa. Maantien äänet kuuluivat koko ajan selvästi, sillä metsäkaistale oli vain noin 100 metriä leveä ja melkein kiinni tiessä.

Mulden ryteikköistä metsää
Mulden luontopolun ryteikköä
Muratti (Hedera helix)
Muratti (Hedera helix) esitteli liianimaisuuttaan Mulden luontopolulla.

Mulden luonnonsuojelualue (n. 6 ha) on perustettu suurvalkun suojelua varten, ja jonkin matkaa polkua kuljettuamme törmäsimme pienellä aukealla ensimmäisiin suurvalkkuihin. Suurvalkkuja kasvoi hajallaan siellä täällä ehkä reilussa kymmenessä kohtaa niukkoina kasvustoina, mutta suurimmalla osalla kukinnot olivat jo kokonaan lakastuneet, mikä vaikeutti niiden huomaamista maastossa. Yhtään kunnolla kukkivaa suurvalkkua emme löytäneet, mutta muutamassa kasvustossa oli sentään vielä jotain kuvattavaa jäljellä. Kahdesta paikkaa löysimme punavalkkuja, jotka puolestaan olivat juuri parhaimmassa kukassa. Niidenkin kuvaaminen oli kuitenkin haastavaa, koska päivä oli aurinkoinen ja metsä tiheä, mikä aiheutti kenttäkerroksen tasossa valon ja varjon suurikontrastisen mosaiikin. Muldessa pitäisi joidenkin lähteiden mukaan kasvaa lisäksi miekkavalkkua, mutta sitä emme nähneet. Sen sijaan näimme muutamassa kohtaa pesäjuurta.

Suurvalkku (Cephalanthera damasonium)
Suurvalkun (Cephalanthera damasonium) pohjoisimmat kasvupaikat ovat Tanskassa ja Gotlannissa, missä laji kasvaa kuivissa kalkkipitoisissa männiköissä. Suomessa suurvalkkua ei tavata. Lajin kukinta Muldessa oli vierailumme aikaan jo melkein ohi.
IMG_9918
Punavalkku (Cephalantera rubra) on Suomessa äärimmäisen uhanalainen ja rauhoitettu kämmekkälaji. Punavalkku kukki vierailumme aikaan Muldessa upeasti.

Kun olimme kulkeneet Mulden luontopolun edes takaisin, palasimme autolle ja suuntasimme läheiseen Lojstaan, jossa piti olla näkemisen arvoinen niitty, Lojsta prästäng. Niitty löytyikin helposti, sillä se sijaitsi ihan kirkkoa vastapäätä. Gotlannin kirkot ovat muodoltaan korkeita ja ne on perinteisesti rakennettu kalkkikivestä, joten ne erottuvat jo kaukaa tasaisesta maisemasta.  Lojstan niitty oli hieno mutta ei kuitenkaan ihan Alvenan tasoa. Kämmeköistä soikkokaksikko kasvoi täälläkin runsaana ja valkolehdokin kynttilöitä sojotti siellä täällä. Hienoin löytö oli kuitenkin soikkokämmekkä, jonka kukinto oli vielä melko tuore. Keskellä niittyä olevalta vanhalta komealta puunrungolta löytyi myös suuri raidankeuhkojäkäläkasvusto.

Lojsta prästängi
Lojsta prästäng
Soikkokämmekkä (Orchis militaris)
Lojstan niityltä löysimme vielä kukassa olleen soikkokämmekän (Orchis militaris).

Paluureitti Visbyyn oli hiukan erikoinen. Päädyimme ensin sattumalta Lojsta hedin russponipuiston parkkipaikalle, josta lähti luontopolku läheiselle lettosuolle (Botes källmyr). Kello oli kuitenkin jo sen verran paljon ja varsinainen suo niin kaukana, että kävelimme ehkä kilometrin verran luontopolkua näkemättä merkkiäkään suosta, kunnes käännyimme takaisin kannoillemme. Jälleen parkkipaikalla tapasimme kaksi hipahtavan oloista ruotsalaista patikoijaa, joille tarjosimme pyynnöstä kyydin Fröjelin ekokylään. Tämän pienen ylimääräisen lenkin seurauksena ajoimme paluumatkalla uudestaan Mulden ohi. Illalla poistimme kahdesta aikuisesta yhteensä 15 punkkia, jotka kaikki olivat ehtineet kiinnittyä tiukasti ihoon. Tarinan opetus: kuivassakin metsämaastossa olisi hyvä käyttää aina pitkävartisia kumisaappaita tai vähintäänkin tunkea lahkeet sukkien sisään!

Botes källmyrin suoalueelle vievää luontopolkua
Botes källmyrin suoalueelle vievää luontopolkua. Ahdekaura ja verikurjenpolvi kasvoivat runsaina mäntymetsässä.

Lisää kuvia Flickrissä.

Nähtyjä lajeja:

Mulde
varjolehtoluste lundskafting Brachypodium sylvaticum
suurvalkku stor skogslilja Cephalanthera damasonium
punavalkku röd skogslilja Cephalanthera rubra
muratti murgröna Hedera helix
pesäjuuri nästrot Neottia nidus-avis
Lojsta prästäng
otasukapää kamäxing Cynosurus cristatus
raidankeuhkojäkälä lunglav Lobaria pulmonaria
soikkokaksikko tvåblad Listera ovata
soikkokämmekkä johannesnycklar Orchis militaris
valkolehdokki nattviol Platanthera bifolia
Botes källmyrin luontopolku
haarahietalilja liten sandlilja Anthericum ramosum
ahdekaura ängshavre Avenula pratensis
verikurjenpolvi blodnäva Geranium sanguineum
isolinnunruoho jungfrulin Polygala vulgaris
isoniittyhumala praktbrunört Prunella grandiflora
sinilupikka älväxing Sesleria caerulea
tähkätädyke axveronika Veronica spicata

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s