Itä-Suomen yliopisto luopui keväällä 2012 Joensuun Botanian kasvitieteellisestä puutarhasta, joka on myös maailman pohjoisin trooppinen perhospuutarha. Puutarhan toiminta jatkui onneksi yksityisen yhdistyksen turvin, kunnes mm. Saana-tunturin juhlavalaistuksesta tunnettu valotaiteilija Kari Kola osti puutarhan vuoden 2018 alussa. Botanian ystävät ry jatkaa toimintaansa puutarhassa vastaamalla kasvien hoidosta. Kävin Botanialla ensimmäisen kerran vuoden 2017 alussa, jolloin Botania oli vielä lakkautusvaarassa yhdistyksen voimavarojen vähäisyyden vuoksi, ja uudemman kerran nyt edellisviikolla. Oli mielenkiintoista nähdä, miten uusi yrittäjä näkyi puutarhan toiminnassa.
Kiersin aluksi ulkopuutarhan, jossa en ollut aiemmin käynyt ollenkaan. Ruska oli jo enimmäkseen ohi ja polut mutaisia ja kurjassa kunnossa, mutta muutamia värikkäitä yksityiskohtia ulkoa vielä löytyi. Perhosteema oli yllättäen levittäytynyt myös ulos sateiseen lokakuun loppuiltapäivään valtavan pääkallokiitäjän muodossa. Lisäksi puutarhasta löytyi hauska värillisistä naruista viritetty taideteos. Heti ulkopuutarhan aidan ulkopuolella levittäytyi myös Joensuun kaupungin ylläpitämä kasvitieteellinen puisto, mutta siellä ei pikaisen kierroksen perusteella ollut näin myöhään syksyllä juurikaan nähtävää. Kesällä ja alkusyksystä varmasti vierailun arvoinen paikka sekin.
Sade hoputti siirtymään ulkoa sisätiloihin. Heti aulassa tulijaa tervehti viihtyisä kahvila, joka oli kokenut todellisen kasvojenkohotuksen. Uudistuneen ruokalistan maukas juustociabatta täytti kurnivan vatsan mukavasti. Myös kasvihuoneiden puolella oli tapahtunut muutoksia, joista ensimmäisenä silmään osui valtava neitoperhonen trooppisen huoneen katossa. Myös sisustusta oli kunnostettu, mutta vanhat tutut kasvit olivat edelleen pääosassa, vaikka vierailun ajankohta ei ehkä ollut kukkarunsauden kannalta paras mahdollinen.
Perhoshuoneesta paljastui surullinen tragedia. Perhosten suosikkikasvi viisikki kohotti kutsuvasti runsaita kukintojaan, mutta perhosia ei vain näkynyt. Onnistuin sentään löytämään ikkunalaudalta yhden korean lepattelijan, mutta se taisikin olla koko paikan ainoa. Kahvilassa selvisi, että pari viikkoa aiemmin perhoshuoneeseen oli päässyt sisään pari pikkulintua, jotka olivat tehneet turhan läheistä tuttavuutta perhosten ja niiden koteloiden kanssa. Uusi kotelolähetys Englannista ei ollut ehtinyt vielä saapua, ja siksi perhosia ei tosiaan näkynyt.
Perhosten kurja kohtalo oli harmittava takaisku etenkin lapsiperheille, joita paikalla oli runsaasti. Onneksi Botanian eläinmaailma ei rajoitu perhosiin: kultatöyhtökakadu Juuso huikkaili häkistään vanhaan tuttuun tapaansa reippaasti tervehdyksiä pienille ja isommille ihailijoilleen. Kasvihuonekierroksen lopussa olin astua kummallisen liikkuvan tikun päälle, joka osoittautui sauvasirkaksi. Sauvasirkan ei pitäisi kuulua Botanian näyttelykohteisiin ollenkaan, sillä se on kiusallinen kasvituholainen. Jostain sekin oli kuitenkin löytänyt tiensä ikuiseen tropiikkiin, puutarhurien harmiksi ja turistin ihmeteltäväksi.
Iltakuudella paljastui suurin ja suorastaan loistava muutos uudistuneella Botanialla. Ilta pimeni, mutta kasvihuone ei, kun tropiikkiin syttyi juhlavalaistus ja viidakko alkoi kylpeä punaisen ja sinisen sävyissä. Samalla katosta riippuvat isot perhoset alkoivat hohtaa upeasti lukemattomissa eri väreissä. Olin juuri pari päivää aiemmin käynyt Linnanmäen upeaa Valokarnevaalia ihailemassa, mutta Botanian iltavalaistuksessa palmujen katveessa oli kyllä ihan omanlaisensa taika. Perhoshuoneeseen iltavalaistus ei ulotu, joten siellä pääsee illallakin ihailemaan ja kuvaamaan eläviä perhosia.
Toivottavasti Botania kehittyy edelleen hyvään suntaan ja Joensuun kaupunkikin tajuaa panostaa tähän sananmukaisesti loistavaan nähtävyyteen. Ainakin liikenneyhteydet olivat kuluvana vuonna parantuneet, sillä Botanialle asti pääsee nyt keskustasta julkisilla linja-autovuoroilla. Muutos oli erittäin tervetullut, sillä edellisellä käyntikerralla linja-autolla pääsi vain urheilupuistoon asti, josta oli vielä reilun kilometrin matka 20 asteen pakkasessa.
Kaukana kotoa 