Saarenmaan kämmekät, osa 2/2: 1.–2.7.2019

Toisen retkipäivän kohteita olivat Arandin vanha sotilaslentokenttä (uudelleen, koska toinen autoryhmä ei ollut käynyt siellä edellisenä päivänä ja halusi nähdä pommerinvirnan), vanha ohjusasema, pari kämmekkäsuota, Odalätsin lähteet, ruusukekalkkikämmekän kasvupaikka ja Saarenmaan lounaiskärki Sõrvenniemi. Mitään uutta ei lentokentältä löytynyt uusintakäynnillä, mutta punatäplät lentelivät siellä edelleen sankoin joukoin ja näimme jonkin hienon ison kirjosiipisen hepokatin. Lentokentältä siirryimme vanhalle ohjusasemalle lähelle Pidulaa, josta toinen autoryhmä oli löytänyt edellispäivänä tunnistamatta jääneen mysteerikasvin. Tätä valkoisena kukkivaa mysteerikasvia olikin paikalla paljon, ja kasvi paljastui kangasraunikiksi (Gypsophila fastigiata), joka oli minulle ihan uusi tuttavuus, vaikka sitä kasvaa harvinaisena myös Suomessa.

IMG_3310
Kangasraunikin värjäämä niitty lähellä Pidulaa
IMG_3305
Saarenmaalaiset kangasraunikit olivat tuuheakukintoisia verrattuna suomalaisiin.

Kävimme uudelleen myös saarenmaankämmekän (Dactylorhiza osiliensis) esiintymispaikassa, mutta siellä meitä odotti kotimaasta tuttu murhe: saarenmaankämmekkä kasvoi aivan tien reunassa ja niittokone oli ehtinyt paikalle juuri ennen meitä! Harmistuneena jatkoimme toiselle suolle, joka oli kuitenkin lähes kuiva, kuten moni muukin suo Saarenmaalla tuntui tänä kesänä olevan. Ilmeisesti pari edellistä kesää on ollut kuivia, ja sikäläisillä soilla on vain ohut turvekerros, jolloin ne kuivuvat helposti. Kuivuus aiheutti sen, että kämmeköitä oli soilla tavallista vähemmän. Sen sijaan taarnaa (Cladium mariscus) näkyi soilla paljon. Sarakasveihin kuuluva parimetriseksi kasvava taarna on Suomessa hyvin harvinainen, mutta Saarenmaalla se tuntui olevan soiden tyyppilaji. Gotlannissa sitä kasvoi myös merenrannalla. Taarna on kalkinvaatija ja tarvitsee kasvualustan, joka ei talvellakaan jäädy pohjaa myöten, mikä rajoittaa sen esiintymistä Suomessa.

IMG_3480
Suot olivat kovin kuivia Saarenmaalla tänä kesänä.
IMG_3450
Isot taarnakasvustot ovat tyypillisiä Saarenmaan soille.

Matkalla Odalätsin lähteille huomasimme tienvarren ojassa ison liuskakämmekkäkasvuston, jota luonnollisesti oli pakko pysähtyä tutkimaan. Suomessa maariankämmekkä (entinen korpimaariankämmekkä, Dactylorhiza maculata ssp. maculata) muodostaa joskus samanlaisia massakukintoja ojiin, mutta se on Saarenmaalla harvinainen. Pääosa kasvustosta, joka jatkui kymmenien metrien matkan tien molemmin puolin, näyttikin olevan kielikämmekkää (entinen kalkkimaariankämmekkä, Dactylorhiza maculata ssp. fuchsii). Seassa oli kuitenkin myös ilmeisesti baltiankämmekkää (Dactylorhiza majalis ssp. baltica) ja muitakin lajeja.

IMG_3382
Ihan vaan pari liuskakämmekkää

Toisaalta täysin varmoja tunnistuksia ei taidettu muista lajeista saada, vaikka meillä oli kovan luokan asiantuntemusta matkassa. Loppukaneettina joku totesikin, että paikassa oli käynnissä kymmenien metrien ja satojen liuskakämmekkäyksilöiden risteytymiskoe. Oma suhtautumiseni liuskakämmeköihin (Dactylorhiza-suku) noudattelee samaa linjaa: paha on mennä tarkkaan sanomaan, mitä kaikkia ”lajeja” tietyssä yksilössä yhdistyy, kun samallakin paikalla yksilöiden välinen morfologinen vaihtelu on suurta ja suvussa on lajiutuminen vielä käynnissä.

IMG_3360
Kuka mää oon?
IMG_3346
Muiden ihmetellessä liuskakämmeköiden taksonomiaa ehti hyvin kuvata pihlajaperhosia, joita oli lennossa runsaasti.

Odalätsin lähteillä pysähdyimme lyhyesti ihailemaan pohjaveden purkautumista maan pinnalle kirkkaan lähteen pohjasta. Paikalla on kasvanut aiempina vuosina mielenkiintoisia kämmeköitä, mutta tänä vuonna kämmekkäsato kosteikossa oli niukka käsittäen lähinnä muutamia soikkokaksikoita (Neottia ovata) ja yhden pienen (korpi)maariankämmekän (joka siis on Saarenmaalla jossain määrin harvinainen). Lähteessä kasvoi kuitenkin hanhenputkea (Berula erecta) ja vähän kauempana vesirajasta lettokarhunruohoa (Tofieldia calyculata), jotka muistin nähneeni vastaavalla paikalla Gotlannissa. Lähteiltä jatkoimme tarkistamaan alvarin, jossa keväällä oli kasvanut iso esiintymä ruusukekalkkikämmekkää (Anacamptis morio). Nyt paikka oli kuitenkin rutikuiva eikä kämmeköistä ollut käytännössä mitään jäljellä.

IMG_3430
Odalätsin lähteet
IMG_3424
Pohjavesi pulppuaa lähteestä. Etualalla hanhenputken lehtiä.

Tässä vaiheessa toinen autokunta totesi päivän olevan pulkassa ja suuntasi takaisin Kuressaareen. Meidän autokuntamme lähti kuitenkin vielä valloittamaan Sõrvenniemeä, joka on 32 kilometriä pitkä ja kapeimmillaan vain 2 km leveä niemimaa Saarenmaan lounaisosassa Itämeren ja Riianlahden välissä. Ajelimme pitkin niemimaan länsirantaa, ja vihdoinkin maisemat alkoivat käydä mielenkiintoisiksi! Saarenmaa on aika tasainen paikka, jossa riittää peltoa, nurmea ja niittyä, mutta niemimaan länsirannan tieltä oli paikoin upeat näkymät Itämerelle ja niemellä myös vähän enemmän korkeuseroja.

IMG_3563
Sõrvenniemen pohjoisosassa ohitimme kauniin sinisen hunajakukkapellon, jota reunusti komea kasvusto käärmeenlaukkaa.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme niemimaalla oli merenrantaniitty, jossa kasvoi katajien seassa pyramidikämmekkää eli kartiokalkkikämmekkää (Anacamptis pyramidalis). Sitä olin nähnyt aiemmin vain yhden yksilön Gotlannissa, enkä osannut kuvitellakaan näitä kaunokaisia sellaista määrää yhdellä alueella, kuin tässä paikassa oli. Paikalla oli myös ohikukkinut kiiltovalkku (Liparis loeselii), joka oli minulle uusi laji muttei enää kovin kuvauksellisessa kunnossa, sekä runsaasti mäkiapilaa (Trifolium montanum).

IMG_3663
Kartiokalkkikämmekkä eli pyramidikämmekkä on näyttävä kaunotar. Laji ei esiinny Suomessa.
IMG_3682
Katajaniittyä ja etualalla pyramidikämmekkää
IMG_3610
Rantaniityllä tuuli melkoisesti, mutta mäkiapila ei ollut moksiskaan vaan kansoitti niittyä sankoin joukoin.

Rantaniityltä jatkoimme vielä ihan Sõrvenniemen eteläisimpään kärkeen, jossa sijaitsee Säären majakka. Kävimme ihailemassa majakkaa ulkoa, mutta emme kiivenneet sinne. Jonkin matkaa ennen majakkaa tuli kuitenkin äkkipysähdys, kun huomasimme pellon pientareella kovin punertavaa maitikkaa, joka osoittautui peltomaitikaksi (Melampyrum arvense) ja joka piti tietenkin kuvata. Majakan jälkeen ajoimme yhtä matkaa kiltisti takaisin Kuressaareen. Juuri ennen kaupunkiin paluuta ohitimme Looden tammiston luonnonsuojelualueen, jossa kuulemma kukkii alkukesästä tikankontti (Cypripedium calceolus). Emme ehtineet nyt pysähtyä Loodessa, mutta tielle näkyi luonnonsuojelualueen reunan saarnimetsikkö, johon saarnensurma oli valitettavasti iskenyt.

IMG_3839
Säären majakka sijaitsee Saarenmaan lounaisimmassa kärjessä.
IMG_3591
Peltomaitikkaa olen nähnyt Suomessa vain Seilin saaressa Nauvossa.

Seuraavana päivän olikin jo kotimatkan aika, eikä matkalle aikataulusyistä mahtunut juurikaan luontokohteita. Sen verran luontohavaintoja paluumatkalla sentään saatiin, että bongasimme mantereen puolella korkealla erään peltoaukean yllä pikkukiljukotkan (Clanga pomarina) ja ajoimme Tallinnaan Haapsalun liepeiden kautta poiketen samalla Matsalun lahden lintutornilla. Vaikutelma Saarenmaasta oli tämän matkan perusteella hiukan kaksijakoinen: maisemallisesti ja Kuressaaren osalta siellä ei ollut kauheasti nähtävää, mutta luonto ja kasvimaailma ovatkin sitten käsittämättömän rikkaita. Parhaat kämmekkäpaikat ovat Saarenmaan länsiosassa, jonne pääseminen vaatii käytännössä auton, jollei halua käyttää koko päivää pyöräilyyn. Toki eri kämmeköiden kasvupaikat pitää myös tietää, mutta onneksi matkaseurassa oli kovan luokan asiantuntijoita, joten tämä puoli oli kunnossa.

IMG_3986
Kotimatkan satoa: rohtorasti (Anchusa officinalis) tienpientareella mantereen puolella lähellä Lihulaa. Näiden peltojen yllä bongasimme pikkukiljukotkan.
IMG_3490
Reissulla näin ensimmäiset mesikämmekkäni.

Saarenmaan kämmekät, osa 1/2: 29.–30.6.2019

Kesäloma alkoi lyhyellä (3 yötä) luontomatkalla Viroon Saarenmaalle, joka oli jo pitkään ollut haavelistallani. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, jolloin kävin Virossa Tallinnan ulkopuolella. Menomatka Tallinnasta taittui kätevästi bussin kyydissä, ja bussimatka Kuressaareen kesti noin neljä tuntia sisältäen lauttamatkan Virtsusta Muhun saarelle, josta bussi jatkoi siltaa pitkin Saarenmaalle. Saarenmaalla odotti tuttu suomalainen luontokuvaajapariskunta, joka tiesi kaikki parhaat kämmekkäpaikat ja tarjosi kyydit. Seurueeseen kuului myös toinen suomalainen autokunta, jolla oli osan aikaa mukanaan paikallinen luontokuvaaja.

IMG_2320
Kuressaaren piispanlinna (oikealla) vallihautoineen

Bussi saapui Saarenmaan pääkaupunkiin Kuressaareen lauantaina neljän aikoihin iltapäivällä. Ensimmäisen illan käytin Kuressaareen tutustumiseen sillä välin, kun muut olivat vielä maastossa. Kuressaare on varsin pieni paikka (reilu 13 000 asukasta, noin kolmasosa koko Saarenmaan asukasluvusta), jonka kiertämiseen yksi ilta riitti mainiosti. Kaupungin päänähtävyydet ovat vanha piispanlinna ja Raatihuoneentori ympäristöineen. Kaupunki on tunnettu myös lukuisista kylpylöistään, joita sanotaan olevan yksi per kymmenen asukasta. Olin kuitenkin budjettimatkailijana liikkeellä, joten kylpylät jäivät kokonaan testaamatta. Piispanlinnassa ehdin käydä kiertämässä vallihautojen yläpuolella kohoavat vallit ilman pääsymaksua, vaikka linnan alueella oli aiemmin päivällä ollut pääsymaksullinen tapahtuma.

IMG_3924
Kuressaaren Raatihuoneentorin suihkulähde

Seuraavana aamuna alkoi sitten kahden päivän tiivis luontokiertue, joka suuntautui saaren länsiosien kämmekkäparatiisiin. Saarenmaa on Viron suurin saari ja Itämeren toiseksi suurin saari heti Gotlannin jälkeen. Saarenmaan maasto on melko tasaista (keskikorkeus vain 15 metriä merenpinnasta), ja saaren maaperä on kalkkipitoista, mikä näkyy alvarikasvillisuutena ja kämmeköiden yleisyytenä. Pikaisen googlauksen perusteella Virossa on tavattu yhteensä 39 kämmekkälajia (nykyhetken lajimäärä 36), joista 36:sta on havainto myös Saarenmaalta. Sivuhuomiona täytyy sanoa, että ihan kaikkia tähän lajimäärään laskettuja taksoneja ei välttämättä tunnusteta Viron ulkopuolella itsenäisiksi lajeiksi.

IMG_3332
Liuskakämmeköitä (Dactylorhiza) tienvarren ojassa. Tyypillinen näky Saarenmaan teillä.

Ensimmäisen päivän luontoretkipäivän kohteita olivat vanha neuvostoaikainen sotilaslentokenttä lähellä Arandia sekä punavalkkuesiintymä Abulassa. Lentokentältä etsimme palokämmekkää (Neottia ustulata), jota siellä oli toukokuussa kasvanut runsaasti ja jolla on toinen kukinta heinäkuussa. Ilmeisesti kuivuuden takia palokämmekkä jäi kuitenkin edelleen löytymättä, kuten kävi pari vuotta aiemmin Gotlannissa. Paikalla kasvoi sen sijaan paljon muita kiinnostavia lajeja, kuten kirkiruohoa (Gymnadenia conopsea), valko- ja keltalehdokkia (Platanthera bifolia, P. chlorantha), tähkätädykettä (Veronica spicata), kesämaitiaista (Leontodon hispidus), pommerinvirnaa (Vicia cassubica), ketopäivännoutoa (Helianthemum nummularium) sekä oudonnäköistä ”ruusuruohoa” (myös normaalia ruusuruohoa oli runsaasti), joka osoittautui tarkemmin tutkittaessa kivikkotörmäkukaksi (Scabiosa columbaria). Niityksi muuttuneella lentokentän pohjalla lenteli paljon pikkusinisiipiä (Cupido minimus), punatäpliä (Zygaena) ja muita päiväperhosia, ja koko ajan sai varoa astumasta niittysuppilohämähäkin (Agelena labyrinthica) seittiansoihin.

IMG_3232
Vanha sotilaslentokenttä lähellä Arandia
IMG_2605
Lentokentän reunalta löytyi runsas pommerinvirnakasvusto. Pommerinvirna on Suomessa erittäin uhanalainen ja rauhoitettu suurharvinaisuus, jolla on muutama kasvupaikka Lounais-Suomessa.
IMG_2734
Idänniittyperhonen (Coenonympha glycerion) kivikkotörmäkukalla
IMG_3204
Nätkelmäpunatäplä (Zygaena lonicerae) päivänkakkaralla

Lentokentältä matka jatkui tienvarsikasvillisuutta ihaillen saaren länsiosaan Abulaan, jossa mäntymetsässä kasvoi runsas punavalkkuesiintymä (Cephalanthera rubra). Kuulemma punavalkkuvuosi oli kuitenkin huono, sillä nyt paikalla oli vain satakunta punavalkkua. Jonain aiempana vuonna niitä oli ollut sadoittain. Heti metsän reunassa rannalla kasvoi puolestaan runsaasti tummaneidonvaippaa (Epipactis atrorubens) ihan rantasoraikon yläosassa ja metsäautotien reunoilla lenteli runsaasti pihlajaperhosia. Paluumatkalla Kuresaareen kävimme vielä Lümandassa katsomassa erään kämmekkäsuon, jossa piti kasvaa koko maailmassa ainoastaan Saarenmaalla tavattavaa saarenmaankämmekkää (Dactylorhiza osiliensis). Ilmeisesti myös onnistuimme tämän kämmekän löytämään ihan suon reunalta maantien ojasta, vaikka liuskakämmekät ovat tunnetusti kiusallisen vaikeita määritettäviä.

IMG_20190630_124605
Suomessa punavalkku on äärimmäisen uhanalainen laji ja rauhoitettu koko maassa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Virossa kaikki kämmekät ovat rauhoitettuja.
IMG_2830
Suomessa tummaneidonvaippa on vaarantunut ja rauhoitettu laji. Abulassa se kasvoi rantapenkereellä sankoin joukoin kuin paraskin rikkaruoho.

Kuressaaressa meidät oli kutsuttu iltapalalle toisen autokunnan mukana matkanneen paikallisen luontokuvaajan kotiin, joka sijaitsi Kuressaaren keskustan ulkopuolella viihtyisällä omakotitaloalueella aivan alvarin eli ohuen maakerroksen peittämän puuttoman kalkkikedon reunassa. Olohuoneen isosta ikkunasta avautui upea näkymä alvarille, joka alkoi muutaman metrin päästä ikkunasta ja ihan talon pihassakin kasvoi muutama kämmekkä. Talon läheisyydessä kasvaa kuulemma 12 kämmekkälajia, joista näimme ainakin baltian(touko)kämmekän (Dactylorhiza majalis ssp. baltica), mesikämmekän (Herminium monorchis, ensimmäiset mesikämmekkäni!), ahokirkiruohon (Gymnadenia conopsea ssp. conopsea) ja kalkkikirkiruohon (Gymnadenia conopsea ssp. densiflora). Myös kauniin vaaleanpunainen kenttäorakko (Ononis spinosa ssp. arvensis) kasvoi isona puskana heti pihan reunassa. Tämä päivän viimeinen kohde oli oikeastaan koko päivän upein paikka, sillä alvarin kukkarunsaus oli ihan mieletön jo pelkästään sen reunasta havainnoituna.

IMG_3157
Seurueeseemme kuulunut tunnettu suomalainen kasvitieteilijä ihailemassa alvarin kasvillisuutta Kuressaaren laitamilla.
IMG_3132
Kenttäorakko on näyttävä hernekasvi, joka on Suomessa vaarantunut ja rauhoitettu. Meillä siltä tunnetaan alle kymmenen kasvupaikkaa, kaikki Suomenlahden saaristossa.
IMG_3143
Kalkkikirkiruoho on lähteestä riippuen joko oma lajinsa (Gymnadenia densiflora) tai punakirkiruohon alalji (G. conopsea ssp. densiflora). Sen kukinnot ovat pidemmät ja tiheämpikukkaiset ja lehdet leveämmät kuin meillä tavattavalla ahokirkiruoholla (G. conopsea ssp. conopsea). Kalkkikirkiruohoa esiintyy Pohjoismaissa Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa mutta ei Suomessa.

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha 24.8.2017

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Piritassa noin 10 km keskustasta koilliseen. Kävin heinäkuussa pienellä lomamatkalla Tallinnassa mutten ehtinyt silloin puutarhaan, mikä jäi harmittamaan. Työpaikan Tallinnan-risteilyllä elokuun lopussa oli muutama tunti aikaa maissa, ja kasvitieteellinen puutarha houkutteli edelleen kovasti. Vaikka aikataulu oli tiukka (puutarha aukesi klo 10 ja takaisin laivalla piti olla klo 12), sain houkuteltua kaverin mukaan reissuun. Keskustasta olisi päässyt puutarhaan bussilla, mutta kahteen tyttöön kehtasi jo ottaa taksin, mikä olikin tiukan aikataulun kannalta melkeinpä välttämätöntä.

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee melkein Piritan TV-tornin juurella.
Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Tallinnan korkeimman rakennuksen Piritan TV-tornin juurella. Matkaa Tallinnan keskustasta puutarhaan on noin 10 km.

Aamu oli harmaa mutta kuiva, ja raikas sää suosi puutarhavierailua. Puutarhan ulkokokoelmassa (123 ha) on ennen kaikkea kasveja, jotka ovat kotoisin Viroa vastaavista ilmasto-oloista. Kasvit on istutettu teemoittain, ja alueelta löytyy mm. arboretum, vuoristopuutarha, ruusutarha ja aistipuutarha. Ehdimme kiertää puolessatoista tunnissa arboretumia lukuun ottamatta suurimman osan ulkoalueesta ja tutustua pikakelauksella myös kasvihuoneisiin. Pikavisiitti oli siis kaiken kaikkiaan varsin onnistunut, vaikka puutarhassa olisi helposti saanut kulumaan enemmänkin aikaa. Seuraavassa kuvia puutarhaviertailulta.

Ahokylmänkukka
Heti puutarhan sisäänkäynnin vieressä on pieni niitty, jossa kasvaa luonnonvaraisia eestiläisiä kasveja. Viimeiset lehtomaitikat kukkivat vielä niittyllä, ja onnistuin löytämään myös ahokylmänkukan (Pulsastilla patens) lehtiä.
Vuoristopuutarha
Vuoristopuutarha on istutettu porrasmaisesti matalaan rinteeseen.
IMG_4586
Puutarhassa riitti väriä vielä elokuun lopussakin.
Päivänliljakokoelma
Puutarhassa oli iso ja monipuolinen päivänliljakokoelma. Taustalla näkyy kasvihuonerakennus.
kirjosalvia (Salvia viridis)
Vaaleanpunalehtinen kirjosalvia (Salvia viridis) loisti hauskana väriläiskänä harmaassa aamussa.
Vesielementti
Puutarhassa on paljon erilaisia vesielementtejä ja alueen reunalla virtaa Piritajoki (Pirita jõgi).
kuningatarneidonkieli (Echium wildpretii
Muhkea kuningatarneidonkieli (Echium wildpretii) kukki näyttävästi mehikasvihuoneessa. Laji on kotoisin Kanariansaarilta ja voi kasvaa kolmimetriseksi.
kääpiövuohivauva
Pienessä aitauksessa kasvihuoneen lähellä majaili kolme suloista kääpiövuohivauvaa. Tämä kaveri keskittyi tiukasti ruokkakuppinsa sisältöön eikä välittänyt tylsistä turisteista tuon taivaallista.
onnenkäenkaali (Oxalis tetraphylla)
Sovimme meidät puutarhalle vieneen taksikuskin kanssa, että hän myös tulee hakemaan meidät puoli kahdeltatoista. Sovittuna aikana taksista ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään, ja ilmeni että kuski oli vielä toisella puolella kaupunkia. Alkoi hiukan hiki kihota pintaan, kun aikaa ehtiä laivalle oli vain reilu 20 minuuttia eli suunnilleen saman verran, kuin ajomatka puutarhalta satamaan kestää. Onneksi saimme nopeasti toisen taksin ja ehdimme hyvin laivaan. Liekö tämän bongaamamme ”onnenapilan” eli onnenkäenkaalin (Oxalis tetraphylla) ansiota, että puutarhavierailu päättyi kaikesta huolimatta onnellisesti.