Graubünden 9.-12.7.2020

Sveitsiläinen pomoni tarjosi minulle loppukeväästä mahdollisuutta vierailla vanhempiensa kesäpaikassa Sveitsin kaakkoisimmassa osassa Ala-Engadinin (Unterengadin) laaksossa, joka sijaitsee Graubündenin kantonissa. Tuolloin junamatka niin kauas keskellä koronapandemiaa ei vielä houkutellut, mutta myöhemmin huomasin ilmoituksen alppikasvillisuuskurssista niin ikään Graubündenissa sijaitsevassa Davosin kaupungissa. Alppikasvillisuuskurssille oli toki pakko päästä, ja ilokseni minut hyväksyttiinkin mukaan puutteellisesta saksan taidostani huolimatta.

IMG_1424
Davos lintuperspektiivistä

Kurssin lähestyessä katselin karttaa ja huomasin, että olisi melko helppoa yhdistää samaan reissuun sekä Ala-Engadin että Davos. Niinpä siis suuntasin ennen kasvikurssia pariksi päiväksi Ala-Engadinissa sijaitsevaan Ftanin kylään. Ala-Engadinin laakso sijaitsee suhteellisen korkealla (yli 1000 m mpy), mutta jyrkät ja korkeat vuoret ympärillä kätkevät tämän seikan tehokkaasti. Laakso ei ole ihan niin turistirysä kuin useimmat muut Sveitsin vastaavat vuoristolaaksot. Siellä myös puhutaan yleisesti Sveitsin omaa kielierikoisuutta, retoromaania, vaikka saksallakin pärjää hyvin. Laakson keskuskylään Scuoliin pääsee junalla, ja sieltä eteenpäin (tai Ftanin tapauksessa taaksepäin) on kelvolliset bussiyhteydet muihin alueen kyliin.

IMG_8846
Ftan

Ftaniin saavuttuani suuntasin heti hiihtohissillä kylän yläpuoliseen rinteeseen, jossa noin 2 kilometrin korkeudessa avautui aivan uskomattoman värikkäiden ja monilajisten kukkaniittyjen kirjo ja upea näköala laakson toisella puolella kohoaviin vuoriin. Kiipesin vielä jonkin matkaa hissiltä ylöspäin, mutta eteneminen oli kuumana päivänä kuvauksellisten kukkaniittyjen keskellä hidasta ja aikatauluarvioni retken kestosta petti pahasti.

IMG_8970
Kukkaniittyjä Ftanin kylän yläpuolella
IMG_0172
Kämmeköitäkin oli runsaasti
IMG_9373
Ja orvokkeja
IMG_0143
Sekä monta muuta!

Kun lopulta käännyin takaisin alas, ei ollut enää toivoakaan ehtiä hissille ennen sen sulkemisaikaa. Niinpä jouduin kävelemään koko matkan takaisin 800 metriä alempana sijaitsevaan kylään. Reitti kulki kyllä enimmäkseen ihan hyvää tietä pitkin, mutta tien kaltevuuskulma oli keskimäärin sen verran jyrkkä, että eteneminen piti tehdä varovasti. Jalat olivatkin ihan hyytelönä, kun viimein hämärän jo laskeuduttua pääsin takaisin majapaikkaan. Toisaalta näin alempana tietä reunustavilla metsäniityillä monta mielenkiintoista kasvia, jotka olisivat muuten jääneet näkemättä.

IMG_9039
Päivän satoa: vuoristoniittyjen kirkiruoholaji (Gymnadenia rhellicani, syn. Nigritella rhellicani)
IMG_0417
Harvinainen alppikäpylatva (Rhaponticum scariosum, syn. Stemmacantha rhapontica)
IMG_9386
Alpeilla kasvava näsiälaji (Daphne striata)
IMG_9525
Keltakylmänkukka (Pulsatilla alpina ssp. apiifolia) on silikaattialustan alalaji. Kalkkipitoisen alustan alalajilla (ssp. alpina) on valkoinen kukka.

Seuraavana päivänä jalat olivat edelleen kipeät ja sääennuste epävakainen, joten päätin ottaa rauhallisesti ja tutustua laakson vastakkaisella puolella sijaitsevaan Tarasp Fontanan kylään, jonne pääsi vaihdollisella bussiyhteydellä Scuolin kautta. Kylän keskellä sijaitsi pieni kristallinkirkas järvi ja yläpuolella kohosi upea keskiaikainen Taraspin linna. Kun vielä taustalla välkkyivät lumihuippuiset vuoret, tätä näkymää huikeampaa on vaikea löytää edes Sveitsistä.

IMG_0639
Tarasp Fontanan kylä
IMG_0749
Taraspin linna
IMG_1170
Kuvankaunis Lai da Tarasp -järvi

Kiipesin jonkin matkaa tietä kylän yläpuoliselle rinneterassille, jossa on pieni tummavetinen Lai Nair -järvi ja sen ympärillä laaja suoalue. Kyseisellä suolla pitäisi kasvaa Sveitsissä hyvin harvinaista veripunakämmekkää (Dactylorhiza incarnata ssp. cruenta), mutta suurin osa suokämmeköistä oli jo ohikukkinut eikä mitään veripunakämmekäksi sopivaa näkynyt. Sen sijaan löysin ilahduttavan monta erilaista pientä katkerolajia, joista kaikille en saanut varmaa lajimääritystä. Käännyin hyvissä ajoin takaisin majapaikkaan, koska taivas veti pilveen ja illalla ryskäsikin jo ukkonen.

IMG_0825.JPG
Tummavetinen Lai Nair
IMG_0843
Suo siellä ja vetelää
IMG_0949
Gentiana utriculosa -katkerolaji

Seuraavana aamuna aikaisin olikin jo lähtö Davosiin, jossa tapasimme alppikasvikurssilaisten kanssa ja suuntasimme saman tien funikulaarilla ylös Weissflujochin (2693 m) rinteeseen. Valitettavasti sää ylhäällä vuorella oli erittäin kylmä (+2C) ja sateinen, joten ensimmäisen, kalkkialustan kasveihin keskittyneen retkipäivän retkeilyt jäivät varsin lyhyeksi.

IMG_1187
Weissflujochin kuumaisemia

Ehdimme sentään käydä katsastamassa Sciahornin alapuolisen rinteen, jossa sumun keskellä oli käynnissä uskomaton näky: kirkiruohojen spontaani risteytyskoe, jossa tuoksukirkiruohon (Gymnadenia odoratissima) ja toisen kirkiruoholajin (Gymnadenia rhellicani, syn. Nigritella rhellicani) eriasteiset hybridit pitivät seuraa kantalajeille. Edempänä alueella olisi kasvanut myös legendaarinen edelweiss eli alppitähti, mutta se jäi valitettavasti näkemättä, kun suuntasimme nopeasti takaisin alas kaupunkiin lämpimiin sisätiloihin kuivattelemaan ja päivän kasvisaalistamme tutkimaan.

IMG_1433
Gymnigritella eli Gymnadenia– ja Nigritella-kirkiruohojen risteymä
IMG_1399
Risteymiä (Gymnigritella) nämäkin
IMG_1460
Kantalajit tuoksukirkiruoho (Gymnadenia odoratissima) ja Gymnadenia rhellicani (syn. Nigritella rhellicani) kasvoivat ihan risteymien vieressä

Seuraavana päivänä vuorossa oli silikaattialustan kasveja kaupungin toisella puolella kohoavan Jakobshornin (2590 m) rinteillä. Otimme taas hissin huipulle, josta kävelimme alas hissin väliasemalle. Tällä kertaa sää onneksi suosi meitä ja laskeutumisen varrelle mahtui monenlaisia kasvillisuusyhteisöjä huipun ja lumenviipymien matalakasvuisista niityistä alempien rinteiden suurruohoniittyihin ja metsäympäristöihin. Ehdimme myös pitää evästauon ja ottaa aurinkoa rinteessä base-hyppääjien parven leijaillessa kirkkaansinisellä taivaalla suoraan yläpuolellamme.

IMG_1790
Lumenviipymän kasvillisuutta tutkimassa Jakobshornin rinteessä
IMG_1804
Kääpiöalppikello (Soldanella pusilla) on tyypillinen lumenviipymälaji.
IMG_1959
Ruostealppiruusu (Rhododendron ferrugineum) muodosti tuuheita pensaikkoja alempana rinteessä

Alppikasvikurssi oli vain kaksipäiväinen, joten hissin väliasemalta suuntasimme suoraan alas juna-asemalle ja kohti kotia. Toisen retkipäivän täydellisyyttä hipova sää ja upeat maisemat hyvittivät moninkertaisesti kurssin ekan päivän vesisateessa palelemisen, ja mielenkiintoisia alppikasveja löytyi molempina päivinä ilahduttavan paljon. Saksaakin opin jonkin verran: esimerkiksi mikäpä olisikaan sen hyödyllisempi saksankielinen termi osata kuin ’das Drusenhaar’ eli nystykarva! Tässä lienee tarpeen selventää, että nystykarva tarkoittaa joillain kasveilla esiintyvää karvatyyppiä, jossa karvan päässä on tahmeaa nestettä erittävä nuppi.

IMG_1641
Veronica bellidioides -tädykelaji on nystykarvojen peitossa.
IMG_1494
Näköala Jakobshornin huipulta Davosiin

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s