Kävin viime vuonna lokakuun alussa ruskaretkellä Mustilan Arboretumissa Kouvolan Elimäellä. Etelän ruska ei toki vedä vertoja pohjoisen väriloistolle mutta kyllä etelästäkin värejä löytyy – etenkin jos suuntaa sopivaan paikkaan.
Kun suunnittelin tämänsyksyistä ruskaretkeä, Viherpihassa (10/2017) oli kuin tilauksesta juttu Arboretum Magnoliasta, joka on yksityisesti ylläpidetty puulajipuisto Lohjan Karkalinniemessä. Vuonna 2003 perustettu arboretum oli tänä vuonna toista kesää auki yleisölle, ja kausi päättyi ruskapäiviin 7. ja 14.10. Itse vierailin puistossa näistä jälkimmäisenä lauantaina.
Jo ajomatka Arboretum Magnoliaan oli itsessään ruskaretki. Puisto sijaitsee pitkälle Lohjanjärveen pistävässä Karkalinniemessä, ja lähin bussipysäkki on yli 5 kilometrin päässä, eli ilman autoa puistoon on vaikea päästä. Loppumatka on kuoppaista soratietä, mikä voi selittää bussiyhteyksien puutteen.
Arboretum Magnolian kolmen hehtaarin puistoalue sijaitsee Lohjanjärveen jyrkästi viettävässä rinteessä. Alueella kasvaa yli tuhat puuvartista lajia, joista suurin osa on kotoisin Japanista, Koreasta ja Kiinasta suunnilleen Suomea vastaavila leveysasteilta. Sateinen sää ei varsinaisesti suosinut vierailua, mutta toisaalta sade sai puutarhan syksyiset värit loistamaan upean kirkkaina, kuten seuraavista kuvista näkyy.
Arboretum Magnolia sijaitsee jyrkästi Lohjanjärveen viettävässä rinteessä. Järveltä puhaltanut tuuli piiskasi sadepisarat suoraan kameran linssiin, mikä hiukan vaikeutti hyvien kuvien saamista.Syksyn värejä ja sadetta. Sade ei tauonnut hetkeksikään.Samettisumakki (Rhus typhina) on kotoisin Pohjois-Amerikan koillisosista. Sen lehdet saavat syksyllä kauniin punaisia ja keltaisia sävyjä.Rusokirsikka (Prunus sargentii) koreana
Puutarhat puutarhassa
Arboretumin kasvit on ryhmitelty kymmeneen teemapuutarhaan. Ylhäällä rinteessä, missä on kuivempaa, sijaitsevat magnoliapolku ja rhodopolku. Alempaa löytyvät mm. hortensiapolku, kevätpuutarha ja terassipuutarha. Rinne laskeutuu avaraan laaksoon, ja rannan tuntumassa voi tutustua esimerkiksi japanilaiseen puutarhaan ja kantopuutarhaan. Kaikki istutukset on suunniteltu alkuperäistä luonnonmaisemaa kunnioittaen ja parantamaan pyrkien.
Itä-Aasiasta kotoisin oleva pensasmagnolia (Magnolia sieboldii) kukkii alkukesästä ja hyvinä vuosina toisen kerran loppukesästä. Nupuista päätellen kuvan pensasmagnolialla oli aika joustava käsitys loppukesästä. Koko arboretum on itse asiassa saanut alkunsa ja nimensä magnoliaharrastuksesta.Puistorinne laskeutuu kauniiseen laaksoon, jonka halki virtaa puro.Japanilaisen puutarhan yksityiskohtiaKantopuutarha tarjoaa hyvät kasvuolosuhteet lukuisille lahottajasienille. Lisäksi kantojen lomassa kasvaa 14 erilaista saniaislajia.Yksi kantopuutarhan saniaislajeista on raunioisten sukuun kuuluva kaunis hirvenkieli (Asplenium scolopendrium). Suomessa kasvaa viisi raunioislajia, mutta hirvenkieli esiintyy luonnonvaraisena meitä lähimpänä Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.
Yksityiskohtien runsautta
Paitsi monipuolisia istutuksia ja hienoja ruskavärejä, arboretumista löytyi paljon oivaltavia yksityiskohtia.
Huvimajaa verhoavat jalokärhöt olivat vielä kukassa.Huvimajan vartija ei kuulemma ole rodultaan venäjänsininen vaikka onkin selvästi siniverinen.Lisää sinistäJenni Tieahon ympäristötaideteos ”Yövieras” (2014). Materiaaleina puu, maitohorsma ja teräs.Usein kauneimmat yksityiskohdat löytyvät maan rajasta ja vaativat kuvaajalta hiukan nöyrtymistä. Maksasammaliin kuuluvan keuhkosammalen (Marchantia polymorpha) sateenvarjomaiset munapesäkkeistönkannattimet peittivät mattona maanpintaa.
Pieni sieniretki
Arboretumit ja puistot yleensäkin ovat syksyisin hyviä paikkoja tutustua mielenkiintoisiin lahottajasieniin, etenkin jos tavoitteena ei ole ruokasienten kerääminen. Arboretum Magnolia tarjosi myös tässä suhteessa muutamia mielenkiintoisia löytöjä.
Leipäkorisieni (Crucibulum laeve) kasvaa yleisenä lahopuulla ja kasvinjätteillä. Sen korkeintaan sentin levyisissä itiöemissä on aluksi kansi, joka hajoaa sienen vanhetessa ja paljastaa leipäkorimaisen sisälmyksen. ”Leivät” ovat peridioleja, joiden sisällä sienen itiöt kehittyvät. Kun sadepisara putoaa ”koriin”, peridiolit lennähtävät ympäriinsä ja sieni pääsee leviämään uuteen paikkaan. Laji ei ole nimestään huolimatta syötävä.Uurrepesäsieni (Cyathus striatus) muistuttaa ulkonäöltään ja leviämistavaltaan leipäkorisientä. Uurrepesäsieni on näistä kahdesta selvästi harvinaisempi eikä sekään ole syötävä.Kookas kultasieni (Phaeolepiota aurea) on ihmisen Suomeen tuoma vieraslaji, jota tavataan pääasiassa kulttuuripaikoilla. Nuorena sienen helttoja peittää verkkomainen seitti, jonka jäänteet ympäröivät myöhemmin renkaana jalkaa. Lajia ei suositella syötäväksi, sillä vanhemmiten itiöemään kertyy sinihappoa.
Onnistunut ruskaretki
Sisäänpääsy Arboretum Magnoliaan maksoi 7 e (sis. kahvin ja pullan), mikä on mielestäni oikein kohtuullinen hinta yksityisesti ylläpidetylle paikalle. Vietin arboretumissa pari tuntia mutta kauemminkin olisin voinut ihailla ruskaa ja kaunista puistoa. Ilta kuitenkin koitti nopeasti, ja puisto vetäytyi tämän vuoden osalta talvilevolle. Kevättä odotellessa on hyvä suunnitella uutta retkeä Karkalinniemeen – sopiva ajankohta voisi olla vaikkapa magnolioiden kukinta-aikaan. Reissuun voisi yhdistää myös ihan vieressä sijaitsevan Karkalin luonnonpuiston, joka on Etelä-Suomen hienoimpia lehtoalueita.
Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Piritassa noin 10 km keskustasta koilliseen. Kävin heinäkuussa pienellä lomamatkalla Tallinnassa mutten ehtinyt silloin puutarhaan, mikä jäi harmittamaan. Työpaikan Tallinnan-risteilyllä elokuun lopussa oli muutama tunti aikaa maissa, ja kasvitieteellinen puutarha houkutteli edelleen kovasti. Vaikka aikataulu oli tiukka (puutarha aukesi klo 10 ja takaisin laivalla piti olla klo 12), sain houkuteltua kaverin mukaan reissuun. Keskustasta olisi päässyt puutarhaan bussilla, mutta kahteen tyttöön kehtasi jo ottaa taksin, mikä olikin tiukan aikataulun kannalta melkeinpä välttämätöntä.
Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Tallinnan korkeimman rakennuksen Piritan TV-tornin juurella. Matkaa Tallinnan keskustasta puutarhaan on noin 10 km.
Aamu oli harmaa mutta kuiva, ja raikas sää suosi puutarhavierailua. Puutarhan ulkokokoelmassa (123 ha) on ennen kaikkea kasveja, jotka ovat kotoisin Viroa vastaavista ilmasto-oloista. Kasvit on istutettu teemoittain, ja alueelta löytyy mm. arboretum, vuoristopuutarha, ruusutarha ja aistipuutarha. Ehdimme kiertää puolessatoista tunnissa arboretumia lukuun ottamatta suurimman osan ulkoalueesta ja tutustua pikakelauksella myös kasvihuoneisiin. Pikavisiitti oli siis kaiken kaikkiaan varsin onnistunut, vaikka puutarhassa olisi helposti saanut kulumaan enemmänkin aikaa. Seuraavassa kuvia puutarhaviertailulta.
Heti puutarhan sisäänkäynnin vieressä on pieni niitty, jossa kasvaa luonnonvaraisia eestiläisiä kasveja. Viimeiset lehtomaitikat kukkivat vielä niittyllä, ja onnistuin löytämään myös ahokylmänkukan (Pulsastilla patens) lehtiä.Vuoristopuutarha on istutettu porrasmaisesti matalaan rinteeseen.Puutarhassa riitti väriä vielä elokuun lopussakin.Puutarhassa oli iso ja monipuolinen päivänliljakokoelma. Taustalla näkyy kasvihuonerakennus.Vaaleanpunalehtinen kirjosalvia (Salvia viridis) loisti hauskana väriläiskänä harmaassa aamussa.Puutarhassa on paljon erilaisia vesielementtejä ja alueen reunalla virtaa Piritajoki (Pirita jõgi).Muhkea kuningatarneidonkieli (Echium wildpretii) kukki näyttävästi mehikasvihuoneessa. Laji on kotoisin Kanariansaarilta ja voi kasvaa kolmimetriseksi.Pienessä aitauksessa kasvihuoneen lähellä majaili kolme suloista kääpiövuohivauvaa. Tämä kaveri keskittyi tiukasti ruokkakuppinsa sisältöön eikä välittänyt tylsistä turisteista tuon taivaallista.Sovimme meidät puutarhalle vieneen taksikuskin kanssa, että hän myös tulee hakemaan meidät puoli kahdeltatoista. Sovittuna aikana taksista ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään, ja ilmeni että kuski oli vielä toisella puolella kaupunkia. Alkoi hiukan hiki kihota pintaan, kun aikaa ehtiä laivalle oli vain reilu 20 minuuttia eli suunnilleen saman verran, kuin ajomatka puutarhalta satamaan kestää. Onneksi saimme nopeasti toisen taksin ja ehdimme hyvin laivaan. Liekö tämän bongaamamme ”onnenapilan” eli onnenkäenkaalin (Oxalis tetraphylla) ansiota, että puutarhavierailu päättyi kaikesta huolimatta onnellisesti.
Kaukana kotoa 