Vappuna Sveitsissä satoi, mutta vapun jälkeisenä sunnuntaina sää oli kaunis ja mieli teki alppimaisemiin. Turistijunat ja köysiradat olivat koronan takia poissa käytöstä, joten päädyin googlettamaan autolla helposti saavutettavia näköalapaikkoja. Joku olikin koonnut lyhyen listan tällaisista laiskan miehen ja naisen näköalapaikoista Luzernin seudulla. Listalla huomioni kiinnitti kuva Bürgenstock-vuoren päältä avautuvasta upeasta näkymästä Vierwaldstättersee-järvelle. Bürgenstock (1127 m mpy) sijaitsee Keski-Sveitsissä Nidwaldenin kantonissa vain reilun tunnin ajomatkan päässä Zürichista, ja sen rinteeseen pääsee kohtalaisen ylös autolla.
Lukuisten moottoritietunnelien jälkeen saavuin Nidwaldenin pääkaupungin Stansin liepeille, joka sijaitsee laaksossa vuorten keskellä. Näkymät olivat jo laaksossakin oikein mainiot. Matka jatkui laaksonpohjaa Ennetbürgeniin, josta lähti kiemurteleva vuoristotie Bürgenstockin rinnettä ylös. Tiessä oli hurjan teräviä mutkia, mutta se oli onneksi lähes loppuun asti kaksikaistainen ja jo suhteellisen alhaalta aukeni hieno näköala alapuoliseen laakson. Tietä jatkui noin 900 metrin korkeuteen, jossa sijaitsee Honegg-luksushotelli. Hotelli oli koronan takia kiinni, mutta parkkipaikalla oli silti kauniin ulkoilusään houkuttelemana tungosta.
Heti hotellin parkkipaikalta lähti oikein hyväkuntoinen polku kauniiden alppiniittyjen halki loivasti ylös kohti Känzelin näköalapaikkaa. Polulla piti väistellä vastaantulevia lapsiperheitä, mutta se oli onneksi aika leveä ja syrjään pääsi astumaan helposti. Polun vierellä oli tiheitä karvaristimatarakasvustoja (Cruciata laevipes) ja muutamassa paikassa päivännouto (Helianthemum nummularium) loisti kilpaa auringon kanssa. Nousu edistyi varsin hitaasti, kun koko ajan piti pysähdellä kuvaamaan joko kasveja tai upeaa näköalaa alas laaksoon.
Vähän matkaa nousun puolen välin jälkeen niitty muuttui metsäksi ja näköala katosi. Metsässä näin ensimmäiset sinivuokkoni Sveitsissä oloni aikana, mutta ne eivät tietenkään olleet enää kukassa, vaan jäljellä olivat pelkät lehdet. Sen sijaan komea ikikuuruoho (Lunaria rediviva) kukki ihan polun vieressä. Sen olisi voinut äkkiseltään helposti sotkea illakkoon (Hesperis matronalis), mutta isot herttamaiset lehdet paljastivat eron. Tässä kasvustossa ei ollut jäljellä edellisvuotisia isoja läpikuultavia lituja, joista kuuruohot tunnistaa helposti.
Noin kilometrin kävelyn jälkeen saavutin määränpääni eli pienen Känzelin näköalatasanteen järveen laskevan jyrkänteen reunalla. Onneksi tasannetta ympäröivät kolmelta suunnalta verkkoaidat, sillä pudotus oli melkoinen. Ja se näköala! Alla Vierwaldstättersee, jonne Bürgenstockin niemi pistää terävänä särmänä. Vastapäätä Rigi-vuori, jonka huipulla kävin joulukuussa junalla. Ja vasemman käden puolella Weggis, joka ulottuu terävänä neulana pitkälle järveen.
Jos näköalat olisivatkin jättäneet kylmäksi, koko komeuden kruunasi ihan näköalatasanteen vieressä jyrkänteeltä roikkunut erikoinen varpulinnunruoho (Polygala chamaebuxus). Se oli yksi kasveista, jotka toivoin joskus jossain näkeväni. En osannut sitä juuri täällä odottaa ja retken ensisijainen tarkoitus oli muutenkin vain katsella maisemia, mutta tämäkin retki todisti hyvin, että millä tahansa retkellä on potentiaalia muuttua kasviretkeksi!
Känzelin näköalatasanteelta polku olisi jatkunut vielä ylemmäs Hammetschwandiin, joka on Bürgenstockin korkein huippu. Kello oli kuitenkin jo aika paljon enkä ollut selvittänyt reittiä huipulle etukäteen, joten totesin retken täyttäneen hyvin tavoitteensa ja lähdin laskeutumaan takaisin kohti Honeggin parkkipaikkaa. Edestakaista kävelyä retkellä tuli vain pari kilometriä ja nousua (sekä laskua) reilu 100 metriä, joten kohde sopii hyvin myös lapsiperheille ja vähän huonojalkaisemmille. Vuoristotietä alas ajaessani ja laakson maisemia ihaillessani päätin, että tulisin takaisin Bürgenstockiin heti ensi tilassa tutkimaan myös loppureitin vuoren huipulle.
Kaukana kotoa 