- Jatkoa kirjoitukselle Toulouse ja Carcassonne 9.–12.7.2019
Lauantaiaamuna kello yhdeksän jälkeen lähti suora junavuoro Carcassonnesta Barcelonaan. Matkan alkuvaiheessa Narbonnen eteläpuolella käytiin melkein Välimeren rannalla. Meri ei ihan näkynyt, mutta alueella oli laajoja suolavesilammikoita, jotka houkuttelivat isoja lintuparvia. Myöhemmin Espanjan rajan tuntumassa maisema kävi mäkisemmäksi, kunnes mentiin Pyreneiden hännän läpi. Matka sujui kokonaisuudessaan hyvin ja päättyi noin kolmen tunnin kuluttua Barcelonaan Santsin rautatieasemalle. Minulla olisi ollut muutama tunti aikaa kierrellä Barcelonaa, mutta ulkona oli kuuma ja laukku iso, joten kävin vain syömässä yhdessä aseman lukuisista kuppiloista ja ostin sen jälkeen lipun Pyreneiden suuntaan lähtevään paikallisjunaan.
Matka jatkui paikallisjunalla Ribes de Freserin kylään n. 120 km Barcelonasta pohjoiseen. Kylästäkin oli hienot näköalat vuorille, mutta varsinainen kohteeni oli vielä ylempänä: 2 km:n korkeudessa sijaitseva Vall de Nurian laakso, jonne kuitenkin ehdin vasta seuraavana päivänä. Sunnuntaina alueelle oli annettu keltainen säävaroitus sateen ja mahdollisen ukkosen vuoksi. Koska sää oli sunnuntaiaamulla kohtalainen ja illalla piti palata jo Barcelonaan, hyppäsin paikallisjuna-aseman viereiseltä pieneltä asemalta kulkevaan cremalleraan, eli hammasrataa ylös kipuavaan vuoristojunaan. Vuoristojuna on kinttupolun lisäksi ainoa tapa päästä Vall de Nuriaan, sillä tieyhteyttä ei ole ja jalkapatikka lähimmästä kylästä (Queralbs) kestää 3 tuntia. Laaksossa toimii talvisin hiihtokeskus, jota vuoristojuna ensisijaisesti palvelee, mutta laakso vaellusreitteineen on myös kesällä suosittu vierailukohde.
Jo junamatkan alussa maisemat olivat hienot ja muuttuivat koko ajan upeammiksi, kun juna kiemurteli yhä ylöspäin vuorten rinteitä ja vieressä aukesivat huikeat näköalat alas laaksoihin. Pääteasemalta avautui upea näky Vall de Nurian laaksoon, jossa pohjalla on pieni järvi ja vaikuttavan suuri hotelli-vierailukeskuskompleksi. Valitettavasti sumu valtasi nopeasti laakson ja kätki näkymän.
Uskaltauduin kuitenkin sumun sekaan kiertämään järven ja sen eteläpään padon, jonka yli pääsi siltaa pitkin. Heti järven rannan ja hammasradan välisellä penkalla oli erittäin mielenkiintoista kasvilajistoa, ja löysin mm. kämmeköitä, hernekasveja, ketonoidanlukkoa ja monia kasveja, joita en tuntenut lainkaan. Lajistosta huomasi, että maaperä oli kalkkipitoista. Laaksossa oli myös ihanan viileää Ranskan ja Barcelonan 30 asteen helteiden jälkeen.
Pian sumu muuttui sateeksi, mutta sade oli suhteellisen kevyttä, joten en antanut sen haitata. Järven eteläpäästä lähdin tutkimaan vähän matkaa alaspäin vievää polkua, jolta avautui hieno, joskin utuinen näkymä padolle. Lopulta sade kuitenkin yltyi niin, että kameran linssi huurtui pahasti ja oli pakko kääntyä takaisin kohti vierailukeskusta.
Paluumatkalla järven toisella rannalla piipahdin pienessä pyhäkössä, jossa on suosittu roomalaiskatolinen pyhiinvaelluskohde, Nurian neitsyen alttari. Nyt ruuhkaa ei kuitenkaan ollut, vaan olin ainoa turisti pyhäkössä. Vierailukeskukselle päästyäni tutustuin alueen luonnosta kertovaan näyttelyyn ja kävin syömässä aivan liian rasvaisen pizzan vierailukeskuksen alakerran pikaruokapaikassa, joka oli täynnä meluisia espanjalaisperheitä.
Ruokailun aikana sade oli laantunut ja sumukin alkoi rakoilla, joten uskaltauduin lähtemään ulos ja laaksosta ylöspäin vievälle polulle. Sen varrella oli mielenkiintoista ja värikästä niittykasvillisuutta. Sumu haihtui pian kokonaan ja paljasti henkeäsalpaavat näkymät ympäröiville vuorenrinteille, ja kun nousin polulla ylöspäin, alhaalla aukesi huimaava näköala Nurian laaksoon. Silloin tällöin vastaan tuli yksittäisiä vaeltajia ja tai pieniä turistiporukoita rinkat selässä
Vuoristoniityillä riitti ihmeteltävää ja kuvattavaa, enkä varmaan ollut ehtinyt kulkea polkua kilometrinkään matkaa, kun kello oli jo niin paljon, että oli pakko kääntyä takaisin, jotta ehtisin paluujunaan. Silti tuli niin kiire, että loppumatkalla piti ottaa spurtti enkä ehtinyt enää vierailukeskuksen myymälään, jossa olisi ollut myynnissä mielenkiintoisia kirjoja mm. alueen kasveista ja kämmeköistä. Ehdin juuri ja juuri päivän toiseksi vikaan paluujunaan Ribesiin, kuten olin suunnitellutkin. Ribesissä vaihdoin asemaa ja junaa, koska sieltä matka jatkui saman tien Barcelonaan asti
Vall de Nuriassa olisi kyllä riittänyt nähtävää useammaksikin päiväksi, ja harmittelin, etten ollut tajunnut varata majoitusta laakson hotellista, jolloin minulle olisi jäänyt enemmän aikaa laaksossa kiertelyyn. Etukäteen olin kuitenkin järkeillyt, että olisi varminta ottaa majoitus Ribesistä, jonne on muitakin kulkuyhteyksiä kuin vuoristojuna, joka ei ollut yhteydessä muuhun rataverkkoon. Lisäksi tuntui järkevältä majoittua paluulentoa edeltävä yö Barcelonassa, jotta varmasti ehtisin illalla lentokentälle ajoissa. Joka tapauksessa Vall de Nuria oli upea ja luonnoltaan mielenkiintoinen paikka, jonne mielellään matkustaisin uudelleenkin. En ollut aiemmin käynyt niin ylhäällä vuoristossa, mikä osaltaan toi vierailuun oman viehätyksensä.
Maanantaiaamuna heräsin siis Barcelonassa hotellissa lähellä Santsin juna-asemaa. Heti aamupalan jälkeen suuntasin asemalle ja jätin matkalaukun matkatavarasäilytykseen, jonne sai jonottaa pitkään. Asemahallista harhailin Santsin metroasemalle, josta matkustin metrolla Plaça d’Espanyan aukiolle. Sieltä otin edelleen bussin, joka vei minut Montjuïcin kukkulalle.
Montjuïcin kukkulalla sijaitsee Barcelonan kasvitieteellinen puutarha, Jardí Botànic de Barcelona. Puutarhassa oli mukavan vähän turisteja ja se tarjosi myös varjoa ja suojaa päivän paahtavalta kuumuudelta. Puutarha on erikoistunut Välimeren ilmastotyypin kasvillisuuteen, ja se on jaettu kuuteen eri maantieteelliseen alueeseen kasvien alkuperän mukaan. Kasvitieteellinen puutarha tarjosi kasvien lisäksi eläinhavaintoja: perhoset ja sudenkorennot paistattelivat päivää, ja vihreät munkkiarattipapukaijat kirkuivat palmuista toisilleen. Valitettavasti puutarhassa ei ollut minkäänlaista kahvilaa tai juuri muitakaan palveluja, joten ihan hirveän kauaa en jaksanut siellä helteessä kierrellä.
Alas kukkulalta laskeuduin vanhan historiallisen kasvitieteellisen puutarhan (Jardí Botànic Històric de Barcelona) kautta ja ohi palatsimaisen Katalonian kansallisen taidemuseon (Museu Nacional d’Art de Catalunya). Museon edustalla sijaitsee kuuluisa maaginen suihkulähde, Font màgica de Montjuïc. Suihkulähde ei valitettavasti ollut päiväaikaan toiminnassa, mutta sen luota avautui hieno näköala kohti Plaça d’Espanyaa ja sitä vartioivia Venetsialaisia torneja.
Seuraavaksi palasin metrolla Santsiin, mutta vaihdoin siellä saman tien toiselle metrolinjalle, joka kiidätti minut Barcelonan pakollisen nähtävyyden, Sagrada Familian, luo. Siellä liityin hetkeksi valtavaan väentungokseen valokuvaamaan Gaudin kuuluisaa kirkkoa. Kirkon sisälle minulla ei ollut mitään hinkua ja tuskin olisin enää sinä päivänä mahtunutkaan. Sagrada Familia on aina edustanut minulle ikuisuusprojektin stereotyyppia: kirkon rakennustyöt alkoivat vuonna 1882 ja jatkuvat hamaan tulevaisuuteen. Ilmeisesti tämä on kuitenkin itse asiassa aika lyhyt rakennusrupeama verrattuna moneen perinteiseen roomalaiskatoliseen katedraaliin.
Sagrada Familian luona totesin Barcelonan-kierrokseni olevan valmis, ja lähdin metrolla takaisin Santsin asemalle. Sieltä hain laukkuni ja jatkoin lentokenttäjunalla Barcelonan lentoasemalle. Perillä lentoasemalla minulta kesti hetki tajuta, että juna-asemalta olin päätynyt väärään terminaaliin. Oikeaan terminaaliin päästäkseni minun piti ottaa kentän sisäinen shuttle-bussi, joka kierteli ja kaarteli huolestuttavan pitkän matkan, ennen kuin saavutti oikean terminaalin. Sen jälkeen kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti, ja minulla oli vielä reilusti aikaa kierrellä kentällä, ennen kuin suora lento kotiin lähti.
Vietin Espanjassa vain kaksi yötä, mutta ehdin mielestäni mahduttaa siihen aika paljon nähtävää. Koko Ranskan- ja Espanjan-matkani kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti Vall de Nurian kaunis laakso korkealla Pyreneille, jonne mielelläni matkustaisin toistekin ihailemaan kukkien täplittämiä vuoristoniittyjä ja jylhiä vuoria ympärillä!
Kaukana kotoa 