Espanjan Pyreneet ja Barcelona 13.–15.7.2019

Lauantaiaamuna kello yhdeksän jälkeen lähti suora junavuoro Carcassonnesta Barcelonaan. Matkan alkuvaiheessa Narbonnen eteläpuolella käytiin melkein Välimeren rannalla. Meri ei ihan näkynyt, mutta alueella oli laajoja suolavesilammikoita, jotka houkuttelivat isoja lintuparvia. Myöhemmin Espanjan rajan tuntumassa maisema kävi mäkisemmäksi, kunnes mentiin Pyreneiden hännän läpi. Matka sujui kokonaisuudessaan hyvin ja päättyi noin kolmen tunnin kuluttua Barcelonaan Santsin rautatieasemalle. Minulla olisi ollut muutama tunti aikaa kierrellä Barcelonaa, mutta ulkona oli kuuma ja laukku iso, joten kävin vain syömässä yhdessä aseman lukuisista kuppiloista ja ostin sen jälkeen lipun Pyreneiden suuntaan lähtevään paikallisjunaan.

Matka jatkui paikallisjunalla Ribes de Freserin kylään n. 120 km Barcelonasta pohjoiseen. Kylästäkin oli hienot näköalat vuorille, mutta varsinainen kohteeni oli vielä ylempänä: 2 km:n korkeudessa sijaitseva Vall de Nurian laakso, jonne kuitenkin ehdin vasta seuraavana päivänä. Sunnuntaina alueelle oli annettu keltainen säävaroitus sateen ja mahdollisen ukkosen vuoksi. Koska sää oli sunnuntaiaamulla kohtalainen ja illalla piti palata jo Barcelonaan, hyppäsin paikallisjuna-aseman viereiseltä pieneltä asemalta kulkevaan cremalleraan, eli hammasrataa ylös kipuavaan vuoristojunaan. Vuoristojuna on kinttupolun lisäksi ainoa tapa päästä Vall de Nuriaan, sillä tieyhteyttä ei ole ja jalkapatikka lähimmästä kylästä (Queralbs) kestää 3 tuntia. Laaksossa toimii talvisin hiihtokeskus, jota vuoristojuna ensisijaisesti palvelee, mutta laakso vaellusreitteineen on myös kesällä suosittu vierailukohde.

IMG_20190713_191336
Ribes de Freser
IMG_5226
Vuoret kohosivat Ribes de Freserin ympärillä
IMG_20190713_160715
Vuoristojunan lähtöasema

Jo junamatkan alussa maisemat olivat hienot ja muuttuivat koko ajan upeammiksi, kun juna kiemurteli yhä ylöspäin vuorten rinteitä ja vieressä aukesivat huikeat näköalat alas laaksoihin. Pääteasemalta avautui upea näky Vall de Nurian laaksoon, jossa pohjalla on pieni järvi ja vaikuttavan suuri hotelli-vierailukeskuskompleksi. Valitettavasti sumu valtasi nopeasti laakson ja kätki näkymän.

IMG_5538
Vuoristojunan näkymiä
IMG_5607
Sumu valtaa Vall de Nurian

Uskaltauduin kuitenkin sumun sekaan kiertämään järven ja sen eteläpään padon, jonka yli pääsi siltaa pitkin. Heti järven rannan ja hammasradan välisellä penkalla oli erittäin mielenkiintoista kasvilajistoa, ja löysin mm. kämmeköitä, hernekasveja, ketonoidanlukkoa ja monia kasveja, joita en tuntenut lainkaan. Lajistosta huomasi, että maaperä oli kalkkipitoista. Laaksossa oli myös ihanan viileää Ranskan ja Barcelonan 30 asteen helteiden jälkeen.

IMG_5644
Kukkarunsautta hammasradan penkalla
IMG_5775
Ketonoidanlukko (Botrychium lunaria)
IMG_5751 – kopio
Ptilocephala pyrenaella, pussikkaisiin (Psychidae) kuuluva pieni perhonen

Pian sumu muuttui sateeksi, mutta sade oli suhteellisen kevyttä, joten en antanut sen haitata. Järven eteläpäästä lähdin tutkimaan vähän matkaa alaspäin vievää polkua, jolta avautui hieno, joskin utuinen näkymä padolle. Lopulta sade kuitenkin yltyi niin, että kameran linssi huurtui pahasti ja oli pakko kääntyä takaisin kohti vierailukeskusta.

IMG_6372
Sumua järvellä
IMG_5966
Järven eteläpään padon pääsi ylittämään sen harjaa pitkin

Paluumatkalla järven toisella rannalla piipahdin pienessä pyhäkössä, jossa on suosittu roomalaiskatolinen pyhiinvaelluskohde, Nurian neitsyen alttari. Nyt ruuhkaa ei kuitenkaan ollut, vaan olin ainoa turisti pyhäkössä. Vierailukeskukselle päästyäni tutustuin alueen luonnosta kertovaan näyttelyyn ja kävin syömässä aivan liian rasvaisen pizzan vierailukeskuksen alakerran pikaruokapaikassa, joka oli täynnä meluisia espanjalaisperheitä.

IMG_6341
Nurian pyhäkkö sumussa
IMG_6334
Nurian pyhäkön sali

Ruokailun aikana sade oli laantunut ja sumukin alkoi rakoilla, joten uskaltauduin lähtemään ulos ja laaksosta ylöspäin vievälle polulle. Sen varrella oli mielenkiintoista ja värikästä niittykasvillisuutta. Sumu haihtui pian kokonaan ja paljasti henkeäsalpaavat näkymät ympäröiville vuorenrinteille, ja kun nousin polulla ylöspäin, alhaalla aukesi huimaava näköala Nurian laaksoon. Silloin tällöin vastaan tuli yksittäisiä vaeltajia ja tai pieniä turistiporukoita rinkat selässä

niitty
Pyreneiden vuoristoniittyjen kukkaloistoa: laukkua, ketoneilikkaa, keltamataraa ja monta muuta väripilkkua.
IMG_6522
Korkealla vuorenrinteiden yläpuolella liiteli kotkia.
nuria
Nurian kaunis laakso ylempää polulta kuvattuna

Vuoristoniityillä riitti ihmeteltävää ja kuvattavaa, enkä varmaan ollut ehtinyt kulkea polkua kilometrinkään matkaa, kun kello oli jo niin paljon, että oli pakko kääntyä takaisin, jotta ehtisin paluujunaan. Silti tuli niin kiire, että loppumatkalla piti ottaa spurtti enkä ehtinyt enää vierailukeskuksen myymälään, jossa olisi ollut myynnissä mielenkiintoisia kirjoja mm. alueen kasveista ja kämmeköistä. Ehdin juuri ja juuri päivän toiseksi vikaan paluujunaan Ribesiin, kuten olin suunnitellutkin. Ribesissä vaihdoin asemaa ja junaa, koska sieltä matka jatkui saman tien Barcelonaan asti

Vall de Nuriassa olisi kyllä riittänyt nähtävää useammaksikin päiväksi, ja harmittelin, etten ollut tajunnut varata majoitusta laakson hotellista, jolloin minulle olisi jäänyt enemmän aikaa laaksossa kiertelyyn. Etukäteen olin kuitenkin järkeillyt, että olisi varminta ottaa majoitus Ribesistä, jonne on muitakin kulkuyhteyksiä kuin vuoristojuna, joka ei ollut yhteydessä muuhun rataverkkoon. Lisäksi tuntui järkevältä majoittua paluulentoa edeltävä yö Barcelonassa, jotta varmasti ehtisin illalla lentokentälle ajoissa. Joka tapauksessa Vall de Nuria oli upea ja luonnoltaan mielenkiintoinen paikka, jonne mielellään matkustaisin uudelleenkin. En ollut aiemmin käynyt niin ylhäällä vuoristossa, mikä osaltaan toi vierailuun oman viehätyksensä.

IMG_6469
Näitä maisemia olisin voinut tuijotella loputtomiin!
IMG_6621
Vuoristojuna oli jalkapatikan lisäksi ainoa kulkuyhteys Vall de Nuriaan

Maanantaiaamuna heräsin siis Barcelonassa hotellissa lähellä Santsin juna-asemaa. Heti aamupalan jälkeen suuntasin asemalle ja jätin matkalaukun matkatavarasäilytykseen, jonne sai jonottaa pitkään. Asemahallista harhailin Santsin metroasemalle, josta matkustin metrolla Plaça d’Espanyan aukiolle. Sieltä otin edelleen bussin, joka vei minut Montjuïcin kukkulalle.

IMG_6863
Plaça d’Espanya

Montjuïcin kukkulalla sijaitsee Barcelonan kasvitieteellinen puutarha, Jardí Botànic de Barcelona. Puutarhassa oli mukavan vähän turisteja ja se tarjosi myös varjoa ja suojaa päivän paahtavalta kuumuudelta. Puutarha on erikoistunut Välimeren ilmastotyypin kasvillisuuteen, ja se on jaettu kuuteen eri maantieteelliseen alueeseen kasvien alkuperän mukaan. Kasvitieteellinen puutarha tarjosi kasvien lisäksi eläinhavaintoja: perhoset ja sudenkorennot paistattelivat päivää, ja vihreät munkkiarattipapukaijat kirkuivat palmuista toisilleen. Valitettavasti puutarhassa ei ollut minkäänlaista kahvilaa tai juuri muitakaan palveluja, joten ihan hirveän kauaa en jaksanut siellä helteessä kierrellä.

IMG_7145
Barcelonan kasvitieteellinen puutarha, Jardí Botànic de Barcelona
IMG_6906
Kasvitieteellisen puutarhan sijainti Montjuïcin kukkulan rinteessä tarjoaa hienot näköalat Barcelonan kaupungin yli.
IMG_7068
Ritariperhonen (Papilio machaon) ruokaili kasvitieteellisessä puutarhassa

Alas kukkulalta laskeuduin vanhan historiallisen kasvitieteellisen puutarhan (Jardí Botànic Històric de Barcelona) kautta ja ohi palatsimaisen Katalonian kansallisen taidemuseon (Museu Nacional d’Art de Catalunya). Museon edustalla sijaitsee kuuluisa maaginen suihkulähde, Font màgica de Montjuïc. Suihkulähde ei valitettavasti ollut päiväaikaan toiminnassa, mutta sen luota avautui hieno näköala kohti Plaça d’Espanyaa ja sitä vartioivia Venetsialaisia torneja.

IMG_7200
Ihmeköynnös kukki upeasti Barcelonan Historiallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa.
IMG_7242
Maaginen suihkulähde (Font màgica de Montjuïc) ja taustalla Venetsialaiset tornit sekä Plaça d’Espanya

Seuraavaksi palasin metrolla Santsiin, mutta vaihdoin siellä saman tien toiselle metrolinjalle, joka kiidätti minut Barcelonan pakollisen nähtävyyden, Sagrada Familian, luo. Siellä liityin hetkeksi valtavaan väentungokseen valokuvaamaan Gaudin kuuluisaa kirkkoa. Kirkon sisälle minulla ei ollut mitään hinkua ja tuskin olisin enää sinä päivänä mahtunutkaan. Sagrada Familia on aina edustanut minulle ikuisuusprojektin stereotyyppia: kirkon rakennustyöt alkoivat vuonna 1882 ja jatkuvat hamaan tulevaisuuteen. Ilmeisesti tämä on kuitenkin itse asiassa aika lyhyt rakennusrupeama verrattuna moneen perinteiseen roomalaiskatoliseen katedraaliin.

IMG_7275
Sagrada Familia oli surrealistinen näky nostureineen kaikkineen
IMG_7263
Gaudin arkkitehtuurinen tyyli on tunnettu runsaista koristeellisista yksityiskohdista

Sagrada Familian luona totesin Barcelonan-kierrokseni olevan valmis, ja lähdin metrolla takaisin Santsin asemalle. Sieltä hain laukkuni ja jatkoin lentokenttäjunalla Barcelonan lentoasemalle. Perillä lentoasemalla minulta kesti hetki tajuta, että juna-asemalta olin päätynyt väärään terminaaliin. Oikeaan terminaaliin päästäkseni minun piti ottaa kentän sisäinen shuttle-bussi, joka kierteli ja kaarteli huolestuttavan pitkän matkan, ennen kuin saavutti oikean terminaalin. Sen jälkeen kaikki sujui kuitenkin mallikkaasti, ja minulla oli vielä reilusti aikaa kierrellä kentällä, ennen kuin suora lento kotiin lähti.

IMG_7180
Vielä kerran ihmeköynnös (Bougainvillea)

Vietin Espanjassa vain kaksi yötä, mutta ehdin mielestäni mahduttaa siihen aika paljon nähtävää. Koko Ranskan- ja Espanjan-matkani kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti Vall de Nurian kaunis laakso korkealla Pyreneille, jonne mielelläni matkustaisin toistekin ihailemaan kukkien täplittämiä vuoristoniittyjä ja jylhiä vuoria ympärillä!

IMG_6386
Vall de Nuria – yksi hienoimmista paikoista, joissa olen käynyt!
Advertisement

Kilpisjärvi ja Norja 1.–7.9.2019

Olen käynyt Lapissa useita kertoja mutten koskaan ruska-aikaan. Kun tarjoutui tilaisuus pitää viimeinen kesälomaviikko syyskuun alussa, päätin lähteä silloin Kilpisjärvelle. Matkan ajankohdaksi valikoitui syyskuun eka viikko. Ostin junalipun Rovaniemelle jo toukokuussa ja tarkoitukseni oli matkustaa loppumatka bussilla. Kesän aikana aloin kuitenkin potea akuuttia Norjan-kuumetta ja lopulta päädyin vuokraamaan Rovaniemeltä auton, koska retkeily julkisilla Norjan puolella Lyngenin alueella on hankalaa. Sunnuntai-iltana alkanut lähes uneton yöjunamatka oli pitkä ja raskas, mutta niin oli myös maanantainen ajomatka Rovaniemeltä Kilpisjärvelle (reilu 400 km) vesisateessa.

IMG_2356
Menomatkalla Käsivarrentien varrella näkyi jo paikoin ruskavärejä.

Varsinaisina retkipäivinä sää onneksi suosi paremmin. Ensimmäisenä päivänä eli tiistaina suunta oli kohti Tromssaa (n. 2,5 tunnin ajomatka Kilpisjärveltä), jossa olin käynyt viimeksi 2000-luvun alussa. Matkalla Tromssaan pysähdyttiin Stofjordenin rannalla bongaamassa halikka, jonka muistin nähneeni siellä jollain aiemmalla reissulla. Tromssassa kasvitieteellinen puutarha Tromsøyan saarella oli pakollinen kohde, vaikka olikin tuttu jo edelliseltä käynniltä. Puutarha sijaitsee yliopiston lähellä rinteessä, ja sieltä on hyvät näköalat salmen toiselle puolelle. Puutarha on erikoistunut arktisiin ja vuoristokasveihin, ja siellä oli vielä syyskuun alussa ilahduttavan paljon kukkivia lajeja.

IMG_2620
Lyngenin maisemat ovat ihan mielettömiä! Rantaa jossain Skibotnin ja Storfjordin välillä, etualan vihreä väri on suola-arhoa ja sen ulkopuolella näkyy tumma rakkolevävyöhyke.
IMG_2643
Halikka (Mertensia maritima) on lemmikkikasveihin kuuluva merenrantakasvi, jota ei tavata Suomessa lainkaan.
IMG_2911
Tromssan arktinen kasvitieteellinen puutarha
IMG_2965
Katkerot (Gentiana-suku) kukkivat upean sinisinä vielä syyskuun alussa.

Kasvitieteellisestä puutarhasta matkan oli tarkoitus jatkua sujuvasti tunnelin kautta Tromssan kekustan ali ja siltaa pitkin takaisin mantereelle. GPS kuitenkin vähemmän yllättäen sekosi tunnelissa, minkä seurauksena pitkäksi venähtänyt tunneliajelu päättyi reilusti keskustan eteläpuolelle, josta oli aikamoinen seikkailu sillalle. Enpä edes tiennyt, että Tromssan alla kulkee tunneleita, ennen kuin navigaattori ohjasi sisälle sellaiseen! Sillalta matka jatkui mantereen puolelle Fjellheisen-kaapelihissille, jolla pääsi Storsteinen-tunturille (420 m mpy). Ylhäältä avautuivat upeat näköalat yli Tromssan, ja siellä oli myös ravintola, josta sai ihan kelpo murkinaa (vahva suositus poroburgerille!).

IMG_3047
Tromssan kaapelihissi Fjellheisen
IMG_3063
Kaapelihissin yläasemalta avautuivat upeat näköalat yli Tromssan kaupungin. Sillan oikeassa päässä loistaa valkoinen Jäämerenkappeli.
IMG_3133
Ruohokanukka värjäsi Storsteinen-tunturin lakiosat verenpunaisiksi.

Seuraavana päivänä eli keskiviikkona matka suuntautui Lyngen- eli Jyykeänvuonon itärantaa pohjoiseen Spåkenesin niemelle, joka sijaitsee Lyngenvuonon rannalla Kåfjordin ja Nordreisan kuntien rajalla n. 140 km Kilpisjärveltä. Niemellä on saksalaisen merilinnoituksen jäänteet, mutta niitä emme onnistuneet näkemään, vaikka kiersimme koko pienehkön niemen sen ympäri vievää tietä pitkin. Varsinainen kohteemme, Spåkenesin lintukoju, oli niemen pohjoisrannalla vähän matkan päässä tiestä, ja sinne kuljettiin pitkospuita pienen suon yli. Kojusta avautuivat hienot näköalat matalikolle, jonka toisella puolella kohosivat upeat Lyngenin Alpit. Harmi vaan, että kaikki linnut olivat ilmeisesti lähteneet jo etelään, ja vain muutama lokki kaarteli maisemassa.

IMG_3396
Spåkenesin lintukoju
IMG_3443
Spåkenesin matalikko – mutta missä kaikki linnut!?

Koska Spåkenesissa ei ollut maisemien lisäksi muuta nähtävää, lähdimme pian vuonon itärantaa takaisin kohti etelää aina Birtavarreen (Pirttavaara) asti. Birtavarresta käännyimme pois vuonolta Kåfjorddalenin laaksoa pitkin itään, ja sieltä nousimme tunturitielle, joka vie Guolasjärvelle Haltin lähelle. Kävin kesällä 2018 Guolasjärvellä ja tiesin, että tie on haastava kulkea. Silloin olin kuitenkin vain kyytiläisenä, ja tie oli itse asiassa vielä kertaluokkaa hirveämpi kuin muistin: se oli päällystämätön, äärimmäisen kuoppainen, kiemurteli serpentiinin lailla ja kaltevuuskulma mutkissa oli rutkasti enemmän, kuin pikkuruiselle vuokra-autolle oli sallittua. Alueella laiduntaa vapaana lampaita, mutta ne eivät onneksi nyt tukkineet tietä vaan tyytyivät pällistelemään sen reunoilta.

IMG_3488
Kåfjorden-vuonon upeita maisemia matkalla Spåkenesista Birtavarreen. Täällä oli parempi lintusaalis kuin Spåkenesissa.
IMG_3516
Lammasvaara Guolasjärven-tiellä

Tällä kertaa emme jatkaneet tutisevaa ajoa Guolasjärvelle asti, vaan jäimme suunnilleen tien puoliväliin Gorsabruan parkkipaikalle. Gorsabrua on silta, joka ylittää Pohjois-Euroopan syvimmän rotkon. Saavuimme parkkipaikalle juuri parahiksi näkemään laakson ylle piirtyneen upean sateenkaaren, mikä palkitsi hytkyvän ylösajon. Parkkipaikalta matka jatkui pitkin helppokulkuista polkua, joka kulki koivikossa tunturin rinteessä ja jolta avautuivat paikoin mahtavat näköalat Kåfjorddalenin laaksoon. Vasta reitin loppupäässä oli muutama haastavampi kivikkoinen kohta, kun polku laskeutui alemmas kohti siltaa.

IMG_3544
Oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Kuva Gorsabruan parkkipaikalta.
IMG_3572
Näköala Gorsabrualle vievältä polulta alas Kåfjorddalenin laaksoon.

Parkkipaikalta oli noin 1,8 km:n matka Gorsabruan sillalle, joka kulkee yli 153 metriä syvän Sabetjohkan kanjonin. Sillan vieressä hieno vesiputous syöksyi kapeana nauhana kauas syvyyksiin rotkon pohjalle. Rohkelikoille on kesäisin tarjolla benji-hyppyä sillalta, mutta minua huimasi jo pelkkä pohjalle katsominenkin. Oloa ei yhtään parantanut, että sillan vieressä kallionkolossa oli tuore hautakynttilä ja muistokivi jollekulle epäonniselle. Sillalta polku olisi jatkunut eteenpäin Ankerlian vanhalle kaivosalueelle, mutta sitä kautta olisi ollut turhan pitkä (n. 4 km) ja vaikeakulkuinen reitti takaisin tielle, joten palasimme autolle samaa polkua kuin olimme tulleet. Ajomatka alas oli, jos mahdollista, vielä kamalampi kuin ylös, mutta jotenkuten selvisimme. Sen jälkeen ajomatka Kilpisjärvelle olikin kuin lasten leikkiä, vaikka vuonon rannalla piti ajaa vielä läpi neljän tunnelin, joista pisin oli 6 km.

IMG_3733
Gorsabruan silta
IMG_3823
Näkymä Gorsabruan sillalta alas Sabetjohkan kanjoniin. Kuva ei tee oikeutta rotkon syvyydelle.

Viimeisen retkipäivän eli torstain käytimme lähiretkeilyyn Kilpisjärvellä. Aamuvarhain lähdimme Kilpisjärven luontotalolle, joka kuitenkin oli vielä siihen aikaan kiinni. Siispä suuntasimme luontotalon takaa Tsahkaljärvelle lähtevälle polulle, jolla en ollut aiemmin käynyt. Heti koivikon reunassa meitä tervehti tilhiparvi, joka lehahti tiukutuksen säestämänä lentoon keltaiset pyrstöt heiluen. Matkaa Tsahkaljärven rantaan tuli vain noin kilometri ja polku oli helppokulkuinen, joskin loivaa nousua oli jonkin verran. Tsahkaljärven rannasta oli hyvä näköala Saanan etelärinteeseen ja järven taakse tuntureille. Järven rannasta lähdimme takaisin kylälle toista vielä helppokulkuisempaa polkua, joka laskeutui alas Kilpishallin taakse. Heti tämän polun alussa avautui näkymä Tsahkaljoen putouksille, jotka eivät olleet ehkä kovin korkeita mutta silti vaikuttava näky.

IMG_4191
Vaivaiskoivun ruskaa ja taustalla Saanatunturi Tsahkaljärven rannasta nähtynä
IMG_4279
Tsahkaljoen putous

Luontotalokin oli jo auki, kun pääsimme takaisin sinne asti. Sieltä saimme vinkin, että Mallan luonnonpuistossa on hyvä ruska. Siispä matka jatkui autolla Mallan parkkipaikalle, josta lähti polku luonnonpuistoon Siilasjärven pohjukan kautta. Jo tunturikoivikossa saimme ihailla ruohokanukan hienoja värejä, mutta varsinainen väriloisto löytyi vasta paljakalta koivikon yläpuolelta, josta avautuivat mykistävät Taru Sormusten herrasta -maisemat alas Siilasjärven yli ja kohti Iso-Mallaa. Kovin pitkää lenkkiä emme luonnonpuistoon tehneet, koska illaksi oli luvattu sadetta, joka alkoikin juuri Pikku-Mallan huipun tuntumassa. Huipulta alas tullessa oli jo pakko vetää sadetakki ylle ja huppu päähän ja palata suorinta reittiä autolle toteamaan, että vika retkipäivä oli nyt pulkassa.

IMG_4483
Ruohokanukan (Cornus suecica) ruskaa Mallan koivikossa
IMG_5077
Mallalammit vesisateessa
IMG_4947
Pikku-Mallan paljakkaa, väreissä riekonmarja ja vaivaiskoivu.
IMG_4693
Riekonmarja (Arctous alpina), taustalla Siilasjärvi

Seuraavana päivänä lähdimme hyvissä ajoin ajamaan kohti Kilpisjärveä. Iitossa pysähdyimme ihailemaan palsasuota ja palsan päällä kasvaneita karmiininpunaisia riekonmarjoja. Sää pääosin suosi paluumatkaa ja vasta Muonion jälkeen alkoi sataa enemmän, mutta sateet olivat lähinnä lyhyitä kuuroja. Lisäjännitystä paluumatkalle toi kuitenkin heti Iiton jälkeen syttynyt auton rengaspaineiden varoitusvalo. Matkaa lähimmälle huoltoasemalle Kaaresuvantoon oli tällöin vielä 50 km. Huoltoasemalla näytti siltä, että paineet olivat ihan kunnossa, joten ajelimme samoilla paineilla sujuvasti Rovaniemelle asti. Poroja sai tosin koko matkan varoa. Myös junamatka sujui hyvin lukuun ottamatta yhtä käytävälle tulvinutta vessaa. Samaan aikaan Helsingistä kohti Rovaniemeä matkanneella junalla sen sijaan oli ollut melkoisesti epäonnea: kahdeksasta vaunusta matkaan lähti vain seitsemän, ja lisäksi kaksi vaunua jäi matkalle.

IMG_5223
Iiton palsasuo ja palsakumpu
IMG_5242
Riekonmarjan dramaattinen puna palsakummun päällä

Kokonaisuudessaan reissu oli oikein onnistunut. Säät suosivat, ruska parani viikon aikana ja Norjan maisemat olivat upeat, vaikka lintusaldo jäi niukaksi. Olen aina aiemmin ollut Kilpisjärvellä ja Lyngenin alueella kesällä ja teemana on ollut kasviretkeily. Nyt oli varsin rentouttavaa, kun kasveja oli vain vähän jäljellä ja maastossa pääsi liikkumaan ihan eri tahtia. Oli mukava käydä Tromssassa ja Mallan luonnonpuistossa, joissa olin käynyt viimeksi yli 10 vuotta sitten. Matkalle mahtui myös täysin uusia paikkoja, kuten Spåkenes, Gorsabrua ja Tsahkaljärvi. Matkat Lapissa ja varsinkin Norjassa ovat pitkiä ja ajaminen oli välillä puuduttavaa, kun olin itse koko ajan kuskina. Aika paljon ehdimme kuitenkin nähdä vain kolmen retkipäivän aikana!

IMG_4585
Mustikan punaa ja tunturikoivun keltaista Mallan koivikossa
IMG_4406
Poroja nähtiin varmasti pitkälti toista sataa. Tämä suloinen parivaljakko tuli vastaan Mallan polulla eikä meinannut väistää millään.

Valoa pimeään syysiltaan Joensuun Botanialla 18.10.2018

Itä-Suomen yliopisto luopui keväällä 2012 Joensuun Botanian kasvitieteellisestä puutarhasta, joka on myös maailman pohjoisin trooppinen perhospuutarha. Puutarhan toiminta jatkui onneksi yksityisen yhdistyksen turvin, kunnes mm. Saana-tunturin juhlavalaistuksesta tunnettu valotaiteilija Kari Kola osti puutarhan vuoden 2018 alussa. Botanian ystävät ry jatkaa toimintaansa puutarhassa vastaamalla kasvien hoidosta. Kävin Botanialla ensimmäisen kerran vuoden 2017 alussa, jolloin Botania oli vielä lakkautusvaarassa yhdistyksen voimavarojen vähäisyyden vuoksi, ja uudemman kerran nyt edellisviikolla. Oli mielenkiintoista nähdä, miten uusi yrittäjä näkyi puutarhan toiminnassa.

IMG_20181018_174021.jpg
Botanian uudistunut julkisivuilme

Kiersin aluksi ulkopuutarhan, jossa en ollut aiemmin käynyt ollenkaan. Ruska oli jo enimmäkseen ohi ja polut mutaisia ja kurjassa kunnossa, mutta muutamia värikkäitä yksityiskohtia ulkoa vielä löytyi. Perhosteema oli yllättäen levittäytynyt myös ulos sateiseen lokakuun loppuiltapäivään valtavan pääkallokiitäjän muodossa. Lisäksi puutarhasta löytyi hauska värillisistä naruista viritetty taideteos. Heti ulkopuutarhan aidan ulkopuolella levittäytyi myös Joensuun kaupungin ylläpitämä kasvitieteellinen puisto, mutta siellä ei pikaisen kierroksen perusteella ollut näin myöhään syksyllä juurikaan nähtävää. Kesällä ja alkusyksystä varmasti vierailun arvoinen paikka sekin.

IMG_20181018_160424.jpg
Pääkallokiitäjä ja ruskan viime rippeet
IMG_20181018_160233.jpg
Kasjo Studio: Spectral

Sade hoputti siirtymään ulkoa sisätiloihin. Heti aulassa tulijaa tervehti viihtyisä kahvila, joka oli kokenut todellisen kasvojenkohotuksen. Uudistuneen ruokalistan maukas juustociabatta täytti kurnivan vatsan mukavasti. Myös kasvihuoneiden puolella oli tapahtunut muutoksia, joista ensimmäisenä silmään osui valtava neitoperhonen trooppisen huoneen katossa. Myös sisustusta oli kunnostettu, mutta vanhat tutut kasvit olivat edelleen pääosassa, vaikka vierailun ajankohta ei ehkä ollut kukkarunsauden kannalta paras mahdollinen.

IMG_20181018_170109.jpg
Kissanhäntä ja jättiläisneitoperhonen

Perhoshuoneesta paljastui surullinen tragedia. Perhosten suosikkikasvi viisikki kohotti kutsuvasti runsaita kukintojaan, mutta perhosia ei vain näkynyt. Onnistuin sentään löytämään ikkunalaudalta yhden korean lepattelijan, mutta se taisikin olla koko paikan ainoa. Kahvilassa selvisi, että pari viikkoa aiemmin perhoshuoneeseen oli päässyt sisään pari pikkulintua, jotka olivat tehneet turhan läheistä tuttavuutta perhosten ja niiden koteloiden kanssa. Uusi kotelolähetys Englannista ei ollut ehtinyt vielä saapua, ja siksi perhosia ei tosiaan näkynyt.

IMG_9289.JPG
Viisikki houkuttelee perhosia. Kuva tammikuulta 2017.
IMG_20181018_164254.jpg
Botanian viimeinen perhonen lokakuussa 2018

Perhosten kurja kohtalo oli harmittava takaisku etenkin lapsiperheille, joita paikalla oli runsaasti. Onneksi Botanian eläinmaailma ei rajoitu perhosiin: kultatöyhtökakadu Juuso huikkaili häkistään vanhaan tuttuun tapaansa reippaasti tervehdyksiä pienille ja isommille ihailijoilleen. Kasvihuonekierroksen lopussa olin astua kummallisen liikkuvan tikun päälle, joka osoittautui sauvasirkaksi. Sauvasirkan ei pitäisi kuulua Botanian näyttelykohteisiin ollenkaan, sillä se on kiusallinen kasvituholainen. Jostain sekin oli kuitenkin löytänyt tiensä ikuiseen tropiikkiin, puutarhurien harmiksi ja turistin ihmeteltäväksi.

IMG_20181018_163807.jpg
Kultatöyhtökakadu Juuso. Juuso on nimestään huolimatta neiti eikä herra.
IMG_20181018_181145.jpg
Sauvasirkka, ei-toivottu vieras Botanialla

Iltakuudella paljastui suurin ja suorastaan loistava muutos uudistuneella Botanialla. Ilta pimeni, mutta kasvihuone ei, kun tropiikkiin syttyi juhlavalaistus ja viidakko alkoi kylpeä punaisen ja sinisen sävyissä. Samalla katosta riippuvat isot perhoset alkoivat hohtaa upeasti lukemattomissa eri väreissä. Olin juuri pari päivää aiemmin käynyt Linnanmäen upeaa Valokarnevaalia ihailemassa, mutta Botanian iltavalaistuksessa palmujen katveessa oli kyllä ihan omanlaisensa taika. Perhoshuoneeseen iltavalaistus ei ulotu, joten siellä pääsee illallakin ihailemaan ja kuvaamaan eläviä perhosia.

IMG_20181018_181404.jpg
Valaistunut jättiläisneitoperhonen
IMG_20181018_181025.jpg
Botanian iltavalaistus
IMG_20181018_180221.jpg
Kiinanruusu iltavalaistuksen syttyessä

Toivottavasti Botania kehittyy edelleen hyvään suntaan ja Joensuun kaupunkikin tajuaa panostaa tähän sananmukaisesti loistavaan nähtävyyteen. Ainakin liikenneyhteydet olivat kuluvana vuonna parantuneet, sillä Botanialle asti pääsee nyt keskustasta julkisilla linja-autovuoroilla. Muutos oli erittäin tervetullut, sillä edellisellä käyntikerralla linja-autolla pääsi vain urheilupuistoon asti, josta oli vielä reilun kilometrin matka 20 asteen pakkasessa.

IMG_20181018_181325.jpg
Botanian iltavalaistus
mde
Botanian iltavalaistus näkyy myös ohikulkijoille

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha 24.8.2017

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Piritassa noin 10 km keskustasta koilliseen. Kävin heinäkuussa pienellä lomamatkalla Tallinnassa mutten ehtinyt silloin puutarhaan, mikä jäi harmittamaan. Työpaikan Tallinnan-risteilyllä elokuun lopussa oli muutama tunti aikaa maissa, ja kasvitieteellinen puutarha houkutteli edelleen kovasti. Vaikka aikataulu oli tiukka (puutarha aukesi klo 10 ja takaisin laivalla piti olla klo 12), sain houkuteltua kaverin mukaan reissuun. Keskustasta olisi päässyt puutarhaan bussilla, mutta kahteen tyttöön kehtasi jo ottaa taksin, mikä olikin tiukan aikataulun kannalta melkeinpä välttämätöntä.

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee melkein Piritan TV-tornin juurella.
Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Tallinnan korkeimman rakennuksen Piritan TV-tornin juurella. Matkaa Tallinnan keskustasta puutarhaan on noin 10 km.

Aamu oli harmaa mutta kuiva, ja raikas sää suosi puutarhavierailua. Puutarhan ulkokokoelmassa (123 ha) on ennen kaikkea kasveja, jotka ovat kotoisin Viroa vastaavista ilmasto-oloista. Kasvit on istutettu teemoittain, ja alueelta löytyy mm. arboretum, vuoristopuutarha, ruusutarha ja aistipuutarha. Ehdimme kiertää puolessatoista tunnissa arboretumia lukuun ottamatta suurimman osan ulkoalueesta ja tutustua pikakelauksella myös kasvihuoneisiin. Pikavisiitti oli siis kaiken kaikkiaan varsin onnistunut, vaikka puutarhassa olisi helposti saanut kulumaan enemmänkin aikaa. Seuraavassa kuvia puutarhaviertailulta.

Ahokylmänkukka
Heti puutarhan sisäänkäynnin vieressä on pieni niitty, jossa kasvaa luonnonvaraisia eestiläisiä kasveja. Viimeiset lehtomaitikat kukkivat vielä niittyllä, ja onnistuin löytämään myös ahokylmänkukan (Pulsastilla patens) lehtiä.
Vuoristopuutarha
Vuoristopuutarha on istutettu porrasmaisesti matalaan rinteeseen.
IMG_4586
Puutarhassa riitti väriä vielä elokuun lopussakin.
Päivänliljakokoelma
Puutarhassa oli iso ja monipuolinen päivänliljakokoelma. Taustalla näkyy kasvihuonerakennus.
kirjosalvia (Salvia viridis)
Vaaleanpunalehtinen kirjosalvia (Salvia viridis) loisti hauskana väriläiskänä harmaassa aamussa.
Vesielementti
Puutarhassa on paljon erilaisia vesielementtejä ja alueen reunalla virtaa Piritajoki (Pirita jõgi).
kuningatarneidonkieli (Echium wildpretii
Muhkea kuningatarneidonkieli (Echium wildpretii) kukki näyttävästi mehikasvihuoneessa. Laji on kotoisin Kanariansaarilta ja voi kasvaa kolmimetriseksi.
kääpiövuohivauva
Pienessä aitauksessa kasvihuoneen lähellä majaili kolme suloista kääpiövuohivauvaa. Tämä kaveri keskittyi tiukasti ruokkakuppinsa sisältöön eikä välittänyt tylsistä turisteista tuon taivaallista.
onnenkäenkaali (Oxalis tetraphylla)
Sovimme meidät puutarhalle vieneen taksikuskin kanssa, että hän myös tulee hakemaan meidät puoli kahdeltatoista. Sovittuna aikana taksista ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään, ja ilmeni että kuski oli vielä toisella puolella kaupunkia. Alkoi hiukan hiki kihota pintaan, kun aikaa ehtiä laivalle oli vain reilu 20 minuuttia eli suunnilleen saman verran, kuin ajomatka puutarhalta satamaan kestää. Onneksi saimme nopeasti toisen taksin ja ehdimme hyvin laivaan. Liekö tämän bongaamamme ”onnenapilan” eli onnenkäenkaalin (Oxalis tetraphylla) ansiota, että puutarhavierailu päättyi kaikesta huolimatta onnellisesti.