Kauniina kesäkuun perjantaina pääsin vihdoin toteuttamaan kauan haaveilemani retken: Rigi-vuoren valloituksen. Rigi sijaitsee Alppien pohjoisosassa Schwyzin kantonissa ei kovin kaukana Zürichista, ja sen korkein huippu Rigi Kulm kohoaa 1797 m merenpinnan yläpuolelle. En toki kiivennyt koko matkaa, vaan huijasin ja otin vuoristojunan vuoren juurelta Vitznausta suoraan huipulle, kun junat vihdoinkin kulkivat normaalein aikatauluin.

Ajattelin, että perjantaina ei ehkä olisi ihan yhtä paha ruuhka kuin viikonloppuna, mutta taisin erehtyä: juna oli lähes täyteen pakattu, vaikka siihen lisättiin vielä lähtöasemalla useampia vaunuja. Onneksi näköalajunasta sai ikkunat auki, sillä pandemiaturvaväleistä ei ollut tietoakaan.


Junan pääteasemalta oli vain 5 minuutin kävely huipulle (Rigi Kulm), josta avautui huikea 360 asteen näköala sekä Vierwaldtstätterseen, Zugerseen että Lauerzerseen suuntiin. Päivä oli kirkas, joten näköalaa sai ihailla täyden rahan edestä. Toisin oli joulukuun alussa, jolloin ekan kerran kävin Rigillä ja näköalat jäivät sankan sumun vuoksi vaatimattomiksi.


Rigin huipulta lähdin kävelemään alamäkeen kohti Staffelin asemaa, josta lähti viitoitettu kasvipolku. Polun varren kiinnostavat kasvit oli merkitty nimikyltein, ja kasvejahan riitti – aina alppiniittyjen kukkaloistosta metsäosuuksien varjolajeihin.


Retkipäivä oli aivan täydellinen: aurinko paistoi koko ajan kirkkaasti, mutta tuulenvireen ansiosta ei ollut älyttömän kuuma. Niittyjen yllä liihotteli laumoittain päiväperhosia, mm. useita komeita ritariperhosia. Aina silloin tällöin polulta näkyi alas laaksoon, eivätkä näkymät juuri kalvenneet huipun tarjonnalle.

Kasvipolku kiersi myös Känzelin näköalatasanteen kautta, josta näkyi Vierwaldstätterseen toisella puolella Nidwaldenin kantonissa sijaitseva Bürgenstock-vuori. Kiipesin toukokuun alussa Bürgenstockille (1128 m), josta oli myös upeat näkymät järvelle, mutta Rigiltä nähtynä vastapäinen vuori näytti suloisen pieneltä.

Noin 3,5 kilometrin tarpomisen jälkeen – hyvää polkua ja koko ajan alamäkeen – reitti saapui Kaltbadin autottomaan kylään, jossa oli mukavasti kahvilatarjontaa ja jopa pieni kyläkauppa. Kaupan jätskiallas tarjosi mukavan viilentävän tauon tarpomiseen.

Kaltbadista reitti jatkui tasamaata kylän halki kohti Firstin kylää, jossa polku kääntyi Felsenweg-nimiselle kiviselle näköalapolulle. Aluksi Felsenweg kulki metsän halki, mutta pian tultiin jyrkän kallioseinämän luo, jonka juurta polku kiersi kapeana kaistaleena. Heti kaistaleen alla oli jyrkkä pudotus, mutta onneksi polku oli tässä kohdin aidattu, niin ei alkanut pelottaa liikaa. Ja näköala jyrkänteen reunalla oli – jos mahdollista – koko päivän hienoin.


Felsenwegin jälkeen ehdin vielä kävellä vähän matkaa alueelle, jolla piti olla kämmeköiden kannalta suotuisia kuivia niittyjä. Kello oli kuitenkin tässä vaiheessa sen verran, että jouduin valitsemaan, kääntyisinkö takaisin ehtiäkseni seuraavaan junaan vai lähtisinkö tutkimaan aluetta, jolloin seuraavaa paluujunaa pitäisi odottaa iltamyöhään. Koska alue sijaitsi jyrkässä rinteessä ja vaikutti rinteillä vapaasti laiduntavan lehmälauman pahasti polkemalta, päädyin palaamaan takaisin Kaltbadin kylään, josta lähti pian juna takaisin kohti Vitznauta.

Kävelymatkaa retkellä kertyi aika tarkalleen 10 kilometriä, josta alkuosuus Rigin huipulta Kaltbadiin oli pääosin alamäkeä ja siitä eteenpäin tasamaata. Reitti oli helppokulkuinen ja kauniina päivänä huipun ja Kaltbadin välisellä osuudella oli väkeä melkein ruuhkaksi asti. Kasvipolku oli hyvin toteutettu: kasveja oli monipuolinen valikoima ja tärkeimmät niistä oli merkitty kyltein. Välillä polun kapeus ja väkimäärä estivät pysähtymästä kiinnostavan kasvin luo, mutta onneksi useimmat kasvit kyltteineen toistuivat monta kertaa reitin varrella.

