Suuri lehmus, pieni vesiputous ja erikoisia kämmeköitä Jurapark Aargaussa 24.4.2020

Perjantai, vapaapäivä ja kaunis sää. Jurapark Aargaun luonnonpuisto on sopivan lähellä kotia ja siellä riittää nähtävää, joten se valikoitui jälleen retkikohteeksi. Tällä kertaa suuntana puiston alueella oli Bözbergin kuntaan kuuluva Linnin kylä, josta lähtee kävelyreitti Aargaun kantonin korkeimmalle vesiputoukselle. Linnin kylä on tunnettu komeasta vanhasta lehmuksestaan, jonka luo suuntasin heti ensimmäiseksi. Järkeilin, että paikalle kannattaa mennä arkena eikä viikonloppuna, jolloin moni muukin haluaa sinne pakoon jatkuvaa ikävien koronauutisten tulvaa. Onneksi pahempaa ruuhkaa ei tosiaan perjantai-iltapäivällä vielä ollut.

IMG_8625
Linnin kuuluisa lehmus

Linnin lehmus on lajiltaan isolehtilehmus (Tilia platyphyllos) ja muiltakin mitoiltaan iso: noin 800 vuotta vanha, 25 metriä korkea ja rungonympärykseltään 11 metriä. Puunhalaamista oli kuitenkin turha yrittää, sillä lehmus oli koronarajoitusten nojalla aidattu, jottei sen alla oleville penkeille kokoontuisi ihmisiä istuskelemaan. Linnin lehmuksella on vankka asema aargaulaisessa kansanperinteessä: legendan mukaan maailmanloppu koittaa silloin, kun lehmus ei enää kerran vuodessa heitä varjoaan alhaalla laaksossa näkyvän keskiaikaisen Habsburgin linnan päälle. Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseinen linna on suurinta osaa Keski-Euroopasta aikoinaan hallinneen Habsburgien mahtisuvun alkuperäinen asuinpaikka.

IMG_8609
Puunhalaaminen kielletty
IMG_9762
Habsburgin linna – mahtisuvun alkukoti

Komean lehmusvanhuksen ja linnanäköalan katsastettuani lähdin kävelemään Linnin luonto- ja kulttuuripolkua pitkin kohti vesiputousta. Noin kilometrin matkan jälkeen tien oikealla puolella kohoava niitty vaihettui ylempänä valoisaksi mäntymetsäksi, joka tarjoaa monille kämmeköille mieluisia kasvupaikkoja.

IMG_8859
Tyypillinen Pohjois-Sveitsin alueen kämmekkämännikkö

Poikkesin tieltä männikköön vievälle polulle, ja pian huomasin polun molemmin puolin erikoisia pieniä kimalaisorhon oloisia kämmeköitä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut kimalaisorho (Ophrys insectifera), jota paikassa pitäisi kasvaa vasta myöhemmin kesällä, vaan toinen orholaji, Ophrys sphegodes ssp. araneola. Saksaksi tämän lajin nimi on Kleine Spinnenragwurz eli pieni hämähäkkiorkidea. Orhojen pölytysbiologiaan liittyy petos – ne matkivat hyönteisnaaraita ja huijaavat näin hyönteiskoiraita ”parittelemaan” kanssaan. Lisää aiheesta voi lukea esimerkiksi Luontoportista.

IMG_4631
”Pientä hämähäkkiorkideaa” esiintyy useassa paikassa Juraparkin alueella. Kuva on otettu 10.4.2020 Effingenissä n. 5 km Linnistä.

Muita kämmeköitä männikössä ei vielä näkynyt, joten jatkoin pian matkaa. Juuri ennen vesiputousta tien oikealla puolella näytti olevan jonkinlainen vanha kivilouhos, jonne pääsi pienestä aukosta pensaiden välissä. Louhos olikin mielenkiintoinen näky: joku oli rakentanut sinne pienen jatulintarhan, joka lienee kuitenkin modernia perua verrattuna suomalaisiin muinaishistoriallisiin vastineisiinsa. Siperianhernepensas (Caragana arborescens), joka on Sveitsissä melko harvinainen istutuskarkulainen, oli löytänyt jostain tiensä louhokseen ja kukki kirkkaan keltaisina ryöpsähdyksinä sen seinämillä.

IMG_8874
Vanha kivilouhos
IMG_8879
Siperianhernepensas

Louhoksen jälkeen vastakkaisella puolella tietä olikin sitten melkein heti Aargaun kantonin korkein vesiputous. Putous ei ole todellisuudessa mitenkään erityisen iso tai edes vaikuttava: vain ohut vesinauha, joka putoaa reilun viiden metrin matkan kallionniskan yli. Mutta pieni Sagenmülitalin purolaakso, jossa putous sijaitsee, on kaunis vehreä keidas, ja talvella sinne muodostuu valokuvien perusteella unenomaista jäätaidetta. Näin keväällä puron varressa oli puolestaan mielenkiintoista kasvillisuutta. Putouksen alla kukki mm. upea valkokukkainen morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius), jota en ollut aiemmin nähnyt.

IMG_9680
Linnin vesiputous (5,4 m) on Aargaun kantonin korkein
IMG_9654
Morsiusleinikki kukki vesiputouksen juurella

Olin kotona tutkinut Sveitsin liittovaltion virallista karttapalvelua ja huomannut, että jonkin matkaa vesiputoukselta vielä eteenpäin sijaitsee niitty, jolla pitäisi kasvaa hyvin kummallisen näköistä nauhaliskokämmekkää (Himantoglossum hircinum). Lajin kukkimisaika Sveitsissä alkaa kirjallisuuden perusteella vasta toukokuussa, mutta päätin kuitenkin käydä katsastamassa niityn samalla reissulla. Ja voi ihmettä, kauniin vaaleanpunaisen esparsetin, syvänsinisen niittysalvian ja leinikin keltaisten täplien joukosta puski kymmenittäin, ellei jopa sadoittain, rotevia nauhaliskokämmekän alkuja.

IMG_9369.JPG

IMG_9190
Nuppuiset nauhaliskokämmekät värikkäässä seurassa

Muutama ensimmäinen kämmekkä oli jo ehtinyt avata kukkiaankin ihan polun varrella niin, että sain hyviä valokuvia niiden kukkien eriskummallisista rakenteista. Tämä ensikohtaaminen oli kyllä erittäin mieleenpainuva ja sen kruunasi niityltä pitkälle horisonttiin avautuva hieno näköala.

IMG_9444
Nauhaliskokämmekällä on hyvin omalaatuiset kukat
IMG_9262
Kämmekkäniitty sijaitsi näköalapaikalla

Ihan kuin tässä ei olisi vielä ollut riittävästi nähtävää yhdelle päivällä, samaa reittiä kohti Linniä palatessani huomasin tien varrelta useita mielenkiintoisia kasveja, joita en ollut menomatkalla noteerannut. Tien varren kukilla ruokaili myös jokin päiväkiitäjäperhonen, jonka kimalainen ikävä kyllä pelotti pois ennen kuin ehdin ottaa kuvaa. Päiväkiitäjän tarkempi laji jäi tällä kertaa valitettavasti mysteeriksi, mutta joka tapauksessa oli sykähdyttävää päästä näkemään tällainen perhosmaailman kolibri. Metsänreunassa puolestaan hietasisilisko (Lacerta agilis) paistatteli auringossa ja olipa oikein varustautunut aurinkolaseilla!

IMG_9564
Löytäjä saa pitää! Lasien koko tosin taitaa olla muutamaa numeroa turhan iso hietasisiliskolle.
kollaasi_kukkia_jurapark
Retken värikästä kuvasatoa: orholaji (Ophrys sphegodes ssp. araneola), pukinparta (Tragopogon pratensis), siperianhernepensas (Caragana arborescens), keltapeippi (Lamiastrum galeobdolon), käärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hirundaria), vaaleatähkämunkki (Phyteuma spicatum), karhunlaukka (Allium ursinum), morsiusleinikki (Ranunculus aconitifolius), peltoemäkki (Fumaria officinalis), esparsetti (Onobrycis viciifolium), mettisenmelittis (Melittis melittaea), lehtoakileija (Aquilegia vulgaris), nauhaliskokämmekkä (Himantoglossum hircinum), ruusuruoho (Knautia arvensis), niittysalvia (Salvia pratensis) ja piikkihärkylä (Polystichum aculeatum).

Ketokylmänkukkia Jurapark Aargaussa 3.4.2020

Minulla on ollut Suomessa keväisin tapana käydä tervehtimässä kylmänkukkia Kanta-Hämeen harjualueilla, joilla kasvaa sekä hämeenkylmänkukkaa (Pulsatilla patens), kangasvuokkoa (P. vernalis) että näiden risteymää liilakylmänkukkaa (P. patens x vernalis). Sveitsissä ei hämeenkylmänkukkaa esiinny, mutta kangasvuokkoa ja useita muita kylmänkukkalajeja kyllä. Näistä valtaosa, kangasvuokko mukaan lukien, on vuoristokasveja, joiden kukinta ajoittuu vähän myöhemmäksi, touko-heinäkuulle. Ketokylmänkukan (Pulsatilla vulgaris) levinneisyys kuitenkin painottuu Sveitsin pohjoiselle tasankoalueelle Aargaun, Zürichin ja Schaffhausenin kantoneihin ja kukinta-aika on jo maalis-huhtikuussa.

liilakylmänkukka
Liilakylmänkukka, hämeenkylmänkukan ja kangasvuokon risteymä. Kuvattu Kanta-Hämeessä 3.5.2014.

Sain selville ketokylmänkukan kasvupaikan melko lähellä asuinpaikkaani sijaitsevassa Jurapark Aargaussa, joka on alueellinen luonnonpuisto Zürichin läntisen naapurikantonin Aargaun puolella. Täällä luonnonpuisto on eräänlainen retkeilyalue eikä suinkaan tiukasti rajoitettu suojelualue niin kuin Suomessa. Alkuperäinen suunnitelmani oli retkeillä Sveitsissä maan hyvää julkisten kulkuvälineiden verkostoa hyödyntäen. Koronakevät kuitenkin sotki tämän suunnitelman, joten juna ja keltainen postibussi vaihtuivat valkoiseen pikkuautoon, jolla suuntasin noin 40 minuutin ajomatkan päähän Benkerjochin (674 m mpy) parkkipaikalle Küttingenin kylän lähelle. Parkkipaikalta jatkoin matkaa jalan noin kilometrin verran hiekkatietä pitkin kohti Stockmatt-nimistä paikkaa Densbürenin kunnan alueella.

IMG_2485
Stockmatt

Aluksi hiekkatie seuraili metsänreunaa. Puut olivat vielä paljaina, mutta valoisilla paikoilla kenttäkerroksessa ensimmäiset kevätlinnunherneet (Lathyrus vernus) availivat jo nuppujaan. Metsän reunassa oli lisäksi nupulla mielenkiintoisen näköisiä, melko rotevia kasveja, joita en osannut aluksi sijoittaa mihinkään kasviheimoon. Vähän myöhemmin tunnistin kasvin ristikukkaiseksi, kun huomasin ensimmäiset auenneet vaaleanvioletit kukat. Mieleeni tuli ensimmäisenä hammasjuuri (Cardamine bulbifera), jota en ole koskaan nähnyt kukkivana. Tämä kasvi oli kuitenkin selvästi rotevampi ja lehdet erilaiset. Myöhemmin kotona selasin Flora Helveticasta (sveitsiläinen kasviraamattu) litukoiden suvun läpi, ja kasvin lajiksi paljastui Cardamine heptaphylla, joka on Pohjois-Sveitsissä yleinen pyökkimetsien laji.

IMG_3087
Sveitsiläinen hammasjuurilaji Cardamine heptaphylla
IMG_3026
Pyökkimetsä oli vielä paljas ja harmaa

Metsän jälkeen matka jatkui maatilan pihan läpi. Pihalta avautuivat huikeat näkymät rinnelaidunten yli alhaalla siintävään kylään. Sitten käännös vasemmalle kohti toista maatilaa, jonka yläpuolisella rinneniityllä kylmänkukkien piti kasvaa. Niitty näytti kuitenkin harmaalta ja elottomalta, eikä siellä näkynyt odottamiani violetteja väriläikkiä, vaikka kävelin tietä pitkin niityn ohi koko sen pituudelta. Vasta paluumatkalla älysin kivuta ylemmäs niitylle, missä huomasin ensin yksittäisen kylmänkukan ja sitten useita. Mutta voi miten pieniä ne olivat – eivät lähelläkään sitä, mitä muistin Lounais-Suomessa Örön vanhalla sotilassaarella näkemieni ketokylmänkukkien olleen! Lisäksi kukinta alkoi olla jo lopuillaan ja suurin osa kukista oli jo pölypalloasteella.

IMG_2595
Stockmattin ketokylmänkukka
IMG_5728
Ketokylmänkukkien hedelmäaste, ”pölypalloja”. Kuvattu 13.4.2020.

Kävin vielä tarkastamassa lähellä olleen kämmekkäniityn (ei kämmeköitä, liian aikaista), jossa oli vielä isompi mutta jo uloskukkinut ketokylmänkukkakasvusto ja sen viereisen metsänreunan haisujouluruusut (Helleborus foetida) sekä laakerinäsiät (Daphne laureola). Näköala tältä Hinterreben niityltä sen alapuoliseen Aspin kylään oli kyllä ihan mieletön.

IMG_2984
Haisujouluruusu
IMG_2978
Laakerinäsiä
IMG_2788
Hinterreben niitty ja alhaalla Aspin kylä

P.S. Viikkoa myöhemmin pääsiäismaanantaina (13.4.) tein uusintavierailun Hinterreben niitylle. Kämmeköitä ei vieläkään näkynyt ja kylmänkukat olivat jo yhtä isoa pölypallomerta. Käynti ei kuitenkaan ollut turha, sillä näin niityllä elämäni ensimmäiset esparsetit (Onobrychis viciifolia), jotka olivat vielä upeampi näky kuin olin odottanut! Lisäksi matkalla niitylle bongasin metsänreunasta oudon tummakukkaisen litukkakasvuston. Tarkemmin katsottaessa näiden litukoiden lehdetkin olivat erilaiset kuin C. heptaphylla -lajilla, ja kyseessä tosiaan oli eri laji: Cardamine pentaphyllos.

IMG_5720
Ihana esparsetti on ehdoton suosikkini
IMG_5560
Cardamine pentaphyllos -harmmasjuurilaji

 

Keskieurooppalainen kevätaspekti

Sveitsi, kuten suurin osa Keski-Euroopasta, kuuluu temperaattiseen lehtimetsävyöhykkeeseen, jolle on tyypillistä nk. kevätaspekti. Kun puissa ei ole vielä lehtiä, kevätauringon valo pääsee esteettä metsän pohjalle ja saa monet kenttäkerroksen kasvit ryöpsähtämään nopeasti kukkaan. Metsänpohja voi jo maaliskuun lopulla lainehtia isona kukkamerenä. Myöhemmin kun puiden lehdet puhkeavat ja valon määrä vähenee, nämä kevätaspektin kukkijat tyypillisesti lakastuvat kokonaan.

IMG_0607
Valkovuokko (Anemone nemorosa) on tyypillinen lehtimetsävyöhykkeen kevätkukkija

Sveitsissä ei ole onneksi (ainakaan vielä) varsinaista ulkonaliikkumiskieltoa, ja viime viikonloppuna auringonpaistetta oli runsaasti, joten ulos oli päästävä kotitoimistossa vietettyjen päivien jälkeen. Ja mikäs sen parempi korona-ajan ulkoilupaikka kuin oma lähimetsä, jossa riittää tilaa vältellä muita ulkoilijoita. Vaivaa piti vähän nähdä, koska asumme laakson pohjalla ja metsään päästäkseen täytyy nousta jyrkän mäen päälle. Mutta kyllä kannatti!

IMG_2297
Metsä näkyy kuvassa ylävasemmalla. Taustalla oikealla näkyy Zürichin ”oma vuori” Uetliberg.

Ensimmäisenä metsään tulijaa tervehti valkovuokkomeri. Pienen kumpareen olivat puolestaan vallanneet kovasti suomalaisen pystykiurunkannuksen oloiset etelänkiurunkannukset. Vähän syvemmällä polunreunaa täplittivät lehtoimikän (Pulmonaria obscura) sinipunaiset kukat ja koko metsänpohjan vallannut karhunlaukkakasvusto täytti ilman valkosipulin tuoksulla. Kaukaa katsottuna karhunlaukka (Allium ursinum) muistuttaa paljon kieloa, etenkin kun se ei ole vielä tätä kirjoittaessa kukassa. Sen lehtiä voi käyttää mausteena, mitä myös englanninkielinen nimi ”wild garlic” selvästi heijastelee.

IMG_1240
Imikän kukat avautuvat punaisina ja muuttuvat vanhemmiten siniseksi, jolloin tuloksena on hauskan kaksivärinen kukinto.
IMG_1439
Karhunlaukka peitti metsänpohjan ja täytti ilman valkosipulintuoksulla.

Etelänkiurunkannus (Corydalis cava) muistuttaa suuresti Etelä-Suomessa kohtalaisen yleistä pystykiurunkannusta (Corydalis solida), mutta etelänkiurunkannuksen kukinnon tukilehdet ovat ehyet, kun taas pystykiurunkannuksella ne ovat liuskaiset. Lisäksi etelänkiurunkannuksen sipuli on ontto, kuten sen englanninkielinen lajinimi ”hollowroot” kertoo. Etelänkiurunkannuksesta on muutamia havaintoja Suomestakin, mutta ne ovat ilmeisesti istutusperäisiä. Pystykiurunkannus taas on Sveitsissä harvinainen laji.

IMG_1331
Etelänkiurunkannuksen kukinnon tukilehdet ovat ehyet.

IMG_1382.JPG

Yhtään sinivuokkoa en ole täällä nähnyt, vaikka olen lähiympäristön metsissä jonkin verran ehtinyt retkeillä. Syykin löytyi, kun tarkistin sinivuokon levinneisyyden Sveitsissä: laji tosiaan karttaa Zürichin seutua. Sen sijaan etenkin metsänreunoissa täällä on runsaasti orvokkeja (Viola) sinisinä täplinä ja syvemmällä metsässä lehtoesikon (ent. etelänkevätesikko, Primula elatior) keltaisia täpliä. Orvokit ovat risteymineen sen verran hankala lajiryhmä, etten ole vielä jaksanut perehtyä niiden lajitason määrittämiseen. Yleisiä orvokkeja Zürichin seudulla ovat ainakin pyökkiorvokki (Viola reichenbachiana) ja metsäorvokki (Viola riviniana).

IMG_1270
Lehtoesikko on metsäkasvi toisin kuin Suomessa tutumpi kevätesikko, joka kasvaa myös Sveitsissä runsaana niityillä.
IMG_2092
Nämä voisivat olla pyökkiorvokkeja.

Paluumatkalla metsänreunassa ihailin oratuomen (Prunus spinosa) valkoista kukkamerta. Eikä näköala yli kotikylä Urdorfin ja Limmat-joen laakson ollut hassumpi sekään!

IMG_2292
Oratuomi, metsänreunojen kaunotar
IMG_1524
Limmat-joen laakso