Osallistuin heinäkuun toisella viikolla työni puolesta erääseen konferenssiin Toulousessa, joka on Ranskan neljänneksi suurin kaupunki (n. 0,5 milj. asukasta). Kaupunki sijaitsee maan lounaisosassa suunnilleen yhtä kaukana Atlantilta kuin Välimereltä, ja se tunnetaan tiiliarkkitehtuurinsa perusteella myös ”vaaleanpunaisena kaupunkina”. Opiskelin lukiossa ranskaa, mutta en ollut koskaan aiemmin käynyt Ranskassa. Muinaisista kieliopinnoistani ei valitettavasti ollut juuri hyötyä paikan päällä, koska olin ehtinyt unohtaa suunnilleen kaiken ranskan lukuun ottamatta fraasia ”Je ne sais pas”, joka tarkoittaa ”En tiedä”.
En luultavasti valitsisi Toulousea vapaa-ajan matkakohteekseni, sillä kaupunki oli ahdistavan vilkas ja hiukan epäsiistin oloinen. Siellä riittää kuitenkin luontoharrastajalle yllättävän paljon nähtävää: puistoja on kiitettävän runsaasti, ja lisäksi kaupunkia halkoo ison Garonne-joen joen Välimereen yhdistävä Canal du Midin kanava. Tämän ja pienemmän Canal de Briennen kanavan varret toimivat eräänlaisina viherkäytävinä muuten asfaltilla päällystetyn kaupungin keskellä. Kanavien varret tarjosivat myös mahdollisuuden bongata monenlaisia kasveja ja eläimiä, joita kivikaupungissa ei muuten pahemmin näkynyt.
Konferenssi, johon osallistuin, pidettiin hiukan keskustan ulkopuolella Compans Caffarellin alueella sijaitsevassa Pierre Baudis -kongressikeskuksessa. Sijainti oli oikein mukava, sillä ihan kongressikeskuksen vierestä alkoi viihtyisä puistoalue, jossa sijaitsee mm. japanilainen puutarha ja isoja varjoisia nurmialueita. Puiston istutuksissa viihtyivät perhoset ja pienet liskot, joita oli ilahduttavaa tarkkailla. Puistoalue oli myös suosittu lounaspicnic-paikka sekä konferenssin osallistujien että paikallisten asukkaiden keskuudessa, sillä se tarjosi hyvin suojaa keskipäivän paahtavalta auringonpaisteelta. Konferenssiviikolla lämpötilat nousivat Toulousessa lähes päivittäin yli 30 asteen.
Hotellini sijaitsi parin kilometrin päässä konferenssikeskuksesta Canal du Midin ja Canal de Briennen kanavien välisessä kiilassa. Kätevin kävelyreitti konferenssikeskukselle kulki kanavanvartta ja edellä mainitun puistoalueen läpi. Ensimmäisenä aamuna tämä reitti oli kuitenkin loppupäästä suljettu, koska säätiedotuksessa luvattiin sadetta ja mahdollisuus pieniin ukkoskuuroihin, ja siksi aidatun puistoalueen portit pysyivät kiinni koko päivän. No, päivällä tuli kyllä muutama pisara vettä, mutta suomalaisesta tällainen varovaisuus tuntui silkalta liioittelulta. Eipä tule mieleen yhtään kertaa, jolloin Suomessa olisi fyysisesti suljettu puistoja sään vuoksi. Tai yöksi, kuten Toulousessa!
Konferenssi kesti tiistaista perjantaihin eikä vapaata ilta-aikaa juuri jäänyt, joten aikaa kaupungin kiertelemiseen oli niukasti. Tiistai-iltana ehdin kuitenkin kiertää jalan Toulousen keskustaa toisen suomalaisen kanssa. Keskusta oli huomattavasti viihtyisämpi kuin se osa kaupungista, jossa hotellini sijaitsi, ja keskustan läpi virtaavan Garonne-joen rannasta avautuivat hienot näkymät joelle ja sen yli. Lisäksi uskaltauduin keskiviikkoiltana metrolla pari kilometriä keskustan toiselle puolelle, jossa piti olla kasvitieteellinen puutarha. Toulousessa kulkee kaksi risteävää metrolinjaa, keltainen ja punainen, ja ainakin keltaisen linjan junat olivat epämukavia kapeita ja ilmastoimattomia malleja. Niiden jälkeen Länsimetro tuntuu suorastaan luksukselta!
Tutkin etukäteen netistä tietoja Toulousen kasvitieteellisestä puutarhasta, ja googlaamisen perusteella suuntasin Jardin des Plantes -nimiseen puutarhaan, joka sijaitsee lähellä Palais de Justicin metroasemaa. Paikan päällä kuitenkin selvisi pienenä pettymyksenä, että Jardin des Plantes on nykyään lähinnä tavallinen puisto. Varsinainen kasvitieteellinen puutarha, Jardin Botanique Herni Gaussen, sijaitsee kyllä heti aidan takana, mutta se on osa Toulousen museota ja auki vain museon aukioloaikoina. Olin liikkeellä iltakuuden jälkeen, jolloin museo ja Henri Gaussenin puutarha olivat siis jo kiinni. Minulla ei niin ikään ollut enää torstaina tai perjantaina aikaa tulla paikalle uudestaan, joten tyydyin kiertämään Jardin des Plantes -puutarhan.
Jardin des Plantes olisi varmaan ollut alkukesällä hienompi, mutta näin heinäkuussa kukkivia kasveja oli jäljellä niukanlaisesti. Kuningasmagnoliassa oli enää muutama hyväkuntoinen kukka, jotka olivat jättiläiskokoisina kuitenkin edelleen vaikuttava näky, kuten oli myös iso araukariapuu. Puistossa oli lisäksi hauska lintulammikko, jossa riitti monenlaisia mielenkiintoisia asukkaita, mm. liejukana poikasineen. Valitettavasti osa puutarhasta oli remontissa, eikä esimerkiksi lintulammikon keskellä olevaan saareen päässyt, koska sinne vievä silta oli remontin takia suljettu.
Paluumatkalla metrolle kävin vielä metroaseman toisella puolella Garonne-joen ylittävällä sillalla. Tässä kohtaa joen keskellä oli saari, ja saaren rannat olivat korkean pensaikon peitossa. Huomasin jo jokea kohti kävellessäni, että joka suunnasta lensi isoja lintuparvia, jotka syöksyivät saaren rantapensaikkoon ilmeisesti yöpymään. Ihan vedenpinnan yläpuolella kävi yhdessä kohtaa melkoinen kuhina ja sirkutus, kun lintuja lensi jatkuvana virtana joen yli rantapensaikosta toiseen. En saanut lintulajista selvää, mutta linnut olivat ruskeita ja vähän naakkaa pienempiä, suunnilleen rastaan tai kottaraisen kokoluokkaa. Yllättävän urbaaneissakin ympäristöissä voi päätyä täysin spontaanille luontoretkelle, kunhan muistaa pitää silmät ja korvat auki!
Perjantai-iltapäivällä konferenssin päätyttyä matkani jatkui Toulousesta noin tunnin junamatkan päähän kaakkoon Carcassonnen kaupunkiin. Carcassonne on tunnettu paitsi samannimisestä lautapelistä, myös keskiaikaisesta linnoituksestaan, jonka keskellä kohoaa Kreivien linna. Minulla oli vain yksi ilta aikaa tutustua Carcassonneen, joten suuntasin hotellilta suoraan linnoitukselle. Alakaupungilta olisi ollut linnoitukselle parin kilsan kävelymatka, mutta onnistuin sopivasti yhyttämään illan viimeisen katujunan, jonka tärisevä kyyti säästi minut tarpomasta kukkulan rinnettä ylös hellesäässä.
Ilta oli linnoitukseen päästessäni jo sen verran pitkällä, että Kreivien linna oli ehtinyt mennä juuri kiinni. Muilta osin Cité paljastui sisältä erittäin ruuhkaiseksi turistirysäksi, joka oli täynnä pieniä krääsäkauppoja ja ruokapaikkoja. Meinasin saada sätkyn, kun sivukujalta rynnisti yllättäen sotilaslauma rynkyt kädessä partiokierroksellaan. Turistikohteen turvallisuuteen selvästi panostettiin! Kierreltyäni jonkin aikaa muurien sisällä ja piipahdettuani Saint-Nazairen basilikassa lähdin pikkuhiljaa laskeutumaan kävellen kukkulan rinnettä kohti alakaupunkia ja hotellia, sillä aikaisin seuraavana aamuna minun piti ehtiä asemalle ja Barcelonan-junaan. Yhden illan pysähdys Carcassonnessa oli kuitenkin ehdottomasti vaivan väärti!
Kaukana kotoa 