Toulouse ja Carcassonne 9.–12.7.2019

Osallistuin heinäkuun toisella viikolla työni puolesta erääseen konferenssiin Toulousessa, joka on Ranskan neljänneksi suurin kaupunki (n. 0,5 milj. asukasta). Kaupunki sijaitsee maan lounaisosassa suunnilleen yhtä kaukana Atlantilta kuin Välimereltä, ja se tunnetaan tiiliarkkitehtuurinsa perusteella myös ”vaaleanpunaisena kaupunkina”. Opiskelin lukiossa ranskaa, mutta en ollut koskaan aiemmin käynyt Ranskassa. Muinaisista kieliopinnoistani ei valitettavasti ollut juuri hyötyä paikan päällä, koska olin ehtinyt unohtaa suunnilleen kaiken ranskan lukuun ottamatta fraasia ”Je ne sais pas”, joka tarkoittaa ”En tiedä”.

IMG_4188
Capitole-aukio on Toulousen sydän, ja siellä sijaitsee myös kaupungintalo.

En luultavasti valitsisi Toulousea vapaa-ajan matkakohteekseni, sillä kaupunki oli ahdistavan vilkas ja hiukan epäsiistin oloinen. Siellä riittää kuitenkin luontoharrastajalle yllättävän paljon nähtävää: puistoja on kiitettävän runsaasti, ja lisäksi kaupunkia halkoo ison Garonne-joen joen Välimereen yhdistävä Canal du Midin kanava. Tämän ja pienemmän Canal de Briennen kanavan varret toimivat eräänlaisina viherkäytävinä muuten asfaltilla päällystetyn kaupungin keskellä. Kanavien varret tarjosivat myös mahdollisuuden bongata monenlaisia kasveja ja eläimiä, joita kivikaupungissa ei muuten pahemmin näkynyt.

IMG_4111
Canal de Brienne
IMG_4959
Hotellin lähellä kanavassa kelluskeli tällainen kaveri. Katsoin ensin, että se on hiukan outo piisami, mutta myöhemmin selvisi, että otus on itse asiassa nutria eli rämemajava (Myocastor coypus), joka on tuotu Etelä-Amerikasta Eurooppaan.
IMG_4950
Kanavien varsilla kasvoi yleisenä runsashaaraista, melko siroa tulikukkaa, jonka määritin vuohentulikukaksi (Verbascum sinuatum).

Konferenssi, johon osallistuin, pidettiin hiukan keskustan ulkopuolella Compans Caffarellin alueella sijaitsevassa Pierre Baudis -kongressikeskuksessa. Sijainti oli oikein mukava, sillä ihan kongressikeskuksen vierestä alkoi viihtyisä puistoalue, jossa sijaitsee mm. japanilainen puutarha ja isoja varjoisia nurmialueita. Puiston istutuksissa viihtyivät perhoset ja pienet liskot, joita oli ilahduttavaa tarkkailla. Puistoalue oli myös suosittu lounaspicnic-paikka sekä konferenssin osallistujien että paikallisten asukkaiden keskuudessa, sillä se tarjosi hyvin suojaa keskipäivän paahtavalta auringonpaisteelta. Konferenssiviikolla lämpötilat nousivat Toulousessa lähes päivittäin yli 30 asteen.

japani
Jardin Japonais, japanilainen puutarha
IMG_4341
Vaellussinisiipi (Lampides boeticus)

Hotellini sijaitsi parin kilometrin päässä konferenssikeskuksesta Canal du Midin ja Canal de Briennen kanavien välisessä kiilassa. Kätevin kävelyreitti konferenssikeskukselle kulki kanavanvartta ja edellä mainitun puistoalueen läpi. Ensimmäisenä aamuna tämä reitti oli kuitenkin loppupäästä suljettu, koska säätiedotuksessa luvattiin sadetta ja mahdollisuus pieniin ukkoskuuroihin, ja siksi aidatun puistoalueen portit pysyivät kiinni koko päivän. No, päivällä tuli kyllä muutama pisara vettä, mutta suomalaisesta tällainen varovaisuus tuntui silkalta liioittelulta. Eipä tule mieleen yhtään kertaa, jolloin Suomessa olisi fyysisesti suljettu puistoja sään vuoksi. Tai yöksi, kuten Toulousessa!

IMG_4128
Kanavien varsille sen sijaan olisin monin paikoin kaivannut kaiteita, koska monessa paikassa reunuspolku oli hyvin kapea ja sillä kulkivat pyöräilijät ja kävelijät sekaisin, jolloin pyöriä ja kanavan reunaa sai koko ajan varoa.

Konferenssi kesti tiistaista perjantaihin eikä vapaata ilta-aikaa juuri jäänyt, joten aikaa kaupungin kiertelemiseen oli niukasti. Tiistai-iltana ehdin kuitenkin kiertää jalan Toulousen keskustaa toisen suomalaisen kanssa. Keskusta oli huomattavasti viihtyisämpi kuin se osa kaupungista, jossa hotellini sijaitsi, ja keskustan läpi virtaavan Garonne-joen rannasta avautuivat hienot näkymät joelle ja sen yli. Lisäksi uskaltauduin keskiviikkoiltana metrolla pari kilometriä keskustan toiselle puolelle, jossa piti olla kasvitieteellinen puutarha. Toulousessa kulkee kaksi risteävää metrolinjaa, keltainen ja punainen, ja ainakin keltaisen linjan junat olivat epämukavia kapeita ja ilmastoimattomia malleja. Niiden jälkeen Länsimetro tuntuu suorastaan luksukselta!

IMG_4153
Näkymä keskustasta Garonne-joen yli

Tutkin etukäteen netistä tietoja Toulousen kasvitieteellisestä puutarhasta, ja googlaamisen perusteella suuntasin Jardin des Plantes -nimiseen puutarhaan, joka sijaitsee lähellä Palais de Justicin metroasemaa. Paikan päällä kuitenkin selvisi pienenä pettymyksenä, että Jardin des Plantes on nykyään lähinnä tavallinen puisto. Varsinainen kasvitieteellinen puutarha, Jardin Botanique Herni Gaussen, sijaitsee kyllä heti aidan takana, mutta se on osa Toulousen museota ja auki vain museon aukioloaikoina. Olin liikkeellä iltakuuden jälkeen, jolloin museo ja Henri Gaussenin puutarha olivat siis jo kiinni. Minulla ei niin ikään ollut enää torstaina tai perjantaina aikaa tulla paikalle uudestaan, joten tyydyin kiertämään Jardin des Plantes -puutarhan.

IMG_4350
Jardin des Plantes sijaitsee Toulousen museon vieressä, ja sinne on vapaa pääsy. Museon yhteydessä on myös varsinainen kasvitieteellinen puutarha, joka on kuitenkin auki vain museon aukioloaikoina ja pääsymaksullinen.
IMG_4522
Jardin des Plantes

Jardin des Plantes olisi varmaan ollut alkukesällä hienompi, mutta näin heinäkuussa kukkivia kasveja oli jäljellä niukanlaisesti. Kuningasmagnoliassa oli enää muutama hyväkuntoinen kukka, jotka olivat jättiläiskokoisina kuitenkin edelleen vaikuttava näky, kuten oli myös iso araukariapuu. Puistossa oli lisäksi hauska lintulammikko, jossa riitti monenlaisia mielenkiintoisia asukkaita, mm. liejukana poikasineen. Valitettavasti osa puutarhasta oli remontissa, eikä esimerkiksi lintulammikon keskellä olevaan saareen päässyt, koska sinne vievä silta oli remontin takia suljettu.

IMG_4423
Kuningasmagnolia (Magnolia grandiflora) on kotoisin Yhdysvaltojen kaakkoisosasta.
IMG_4486
Chilenaraukaria (Araucaria araucana) on kotoisin Chilestä ja erittäin uhanalainen.
IMG_4532
Lintulammikko Jardin des Plantes -puutarhassa

Paluumatkalla metrolle kävin vielä metroaseman toisella puolella Garonne-joen ylittävällä sillalla. Tässä kohtaa joen keskellä oli saari, ja saaren rannat olivat korkean pensaikon peitossa. Huomasin jo jokea kohti kävellessäni, että joka suunnasta lensi isoja lintuparvia, jotka syöksyivät saaren rantapensaikkoon ilmeisesti yöpymään. Ihan vedenpinnan yläpuolella kävi yhdessä kohtaa melkoinen kuhina ja sirkutus, kun lintuja lensi jatkuvana virtana joen yli rantapensaikosta toiseen. En saanut lintulajista selvää, mutta linnut olivat ruskeita ja vähän naakkaa pienempiä, suunnilleen rastaan tai kottaraisen kokoluokkaa. Yllättävän urbaaneissakin ympäristöissä voi päätyä täysin spontaanille luontoretkelle, kunhan muistaa pitää silmät ja korvat auki!

IMG_4634
Linnut matkalla rantapusikkoon
IMG_4851
Garonne-joen ranta oli lintujen suosima kerääntymispaikka.

Perjantai-iltapäivällä konferenssin päätyttyä matkani jatkui Toulousesta noin tunnin junamatkan päähän kaakkoon Carcassonnen kaupunkiin. Carcassonne on tunnettu paitsi samannimisestä lautapelistä, myös keskiaikaisesta linnoituksestaan, jonka keskellä kohoaa Kreivien linna. Minulla oli vain yksi ilta aikaa tutustua Carcassonneen, joten suuntasin hotellilta suoraan linnoitukselle. Alakaupungilta olisi ollut linnoitukselle parin kilsan kävelymatka, mutta onnistuin sopivasti yhyttämään illan viimeisen katujunan, jonka tärisevä kyyti säästi minut tarpomasta kukkulan rinnettä ylös hellesäässä.

IMG_5119
Carcassonnen keskiaikainen linnoitus, La Cité de Carcassonne

Ilta oli linnoitukseen päästessäni jo sen verran pitkällä, että Kreivien linna oli ehtinyt mennä juuri kiinni. Muilta osin Cité paljastui sisältä erittäin ruuhkaiseksi turistirysäksi, joka oli täynnä pieniä krääsäkauppoja ja ruokapaikkoja. Meinasin saada sätkyn, kun sivukujalta rynnisti yllättäen sotilaslauma rynkyt kädessä partiokierroksellaan. Turistikohteen turvallisuuteen selvästi panostettiin! Kierreltyäni jonkin aikaa muurien sisällä ja piipahdettuani Saint-Nazairen basilikassa lähdin pikkuhiljaa laskeutumaan kävellen kukkulan rinnettä kohti alakaupunkia ja hotellia, sillä aikaisin seuraavana aamuna minun piti ehtiä asemalle ja Barcelonan-junaan. Yhden illan pysähdys Carcassonnessa oli kuitenkin ehdottomasti vaivan väärti!

silta
Vanha silta vie linnoituksen juurelle.
IMG_5016
Saint-Nazairen basilikan gargoili eli vesiränninä toimiva kivihirviö
IMG_5191
Alakaupungin pääkatu oli värikäs näky eikä siellä ollut kastumisen vaaraa.
Advertisement

Saarenmaan kämmekät, osa 2/2: 1.–2.7.2019

Toisen retkipäivän kohteita olivat Arandin vanha sotilaslentokenttä (uudelleen, koska toinen autoryhmä ei ollut käynyt siellä edellisenä päivänä ja halusi nähdä pommerinvirnan), vanha ohjusasema, pari kämmekkäsuota, Odalätsin lähteet, ruusukekalkkikämmekän kasvupaikka ja Saarenmaan lounaiskärki Sõrvenniemi. Mitään uutta ei lentokentältä löytynyt uusintakäynnillä, mutta punatäplät lentelivät siellä edelleen sankoin joukoin ja näimme jonkin hienon ison kirjosiipisen hepokatin. Lentokentältä siirryimme vanhalle ohjusasemalle lähelle Pidulaa, josta toinen autoryhmä oli löytänyt edellispäivänä tunnistamatta jääneen mysteerikasvin. Tätä valkoisena kukkivaa mysteerikasvia olikin paikalla paljon, ja kasvi paljastui kangasraunikiksi (Gypsophila fastigiata), joka oli minulle ihan uusi tuttavuus, vaikka sitä kasvaa harvinaisena myös Suomessa.

IMG_3310
Kangasraunikin värjäämä niitty lähellä Pidulaa
IMG_3305
Saarenmaalaiset kangasraunikit olivat tuuheakukintoisia verrattuna suomalaisiin.

Kävimme uudelleen myös saarenmaankämmekän (Dactylorhiza osiliensis) esiintymispaikassa, mutta siellä meitä odotti kotimaasta tuttu murhe: saarenmaankämmekkä kasvoi aivan tien reunassa ja niittokone oli ehtinyt paikalle juuri ennen meitä! Harmistuneena jatkoimme toiselle suolle, joka oli kuitenkin lähes kuiva, kuten moni muukin suo Saarenmaalla tuntui tänä kesänä olevan. Ilmeisesti pari edellistä kesää on ollut kuivia, ja sikäläisillä soilla on vain ohut turvekerros, jolloin ne kuivuvat helposti. Kuivuus aiheutti sen, että kämmeköitä oli soilla tavallista vähemmän. Sen sijaan taarnaa (Cladium mariscus) näkyi soilla paljon. Sarakasveihin kuuluva parimetriseksi kasvava taarna on Suomessa hyvin harvinainen, mutta Saarenmaalla se tuntui olevan soiden tyyppilaji. Gotlannissa sitä kasvoi myös merenrannalla. Taarna on kalkinvaatija ja tarvitsee kasvualustan, joka ei talvellakaan jäädy pohjaa myöten, mikä rajoittaa sen esiintymistä Suomessa.

IMG_3480
Suot olivat kovin kuivia Saarenmaalla tänä kesänä.
IMG_3450
Isot taarnakasvustot ovat tyypillisiä Saarenmaan soille.

Matkalla Odalätsin lähteille huomasimme tienvarren ojassa ison liuskakämmekkäkasvuston, jota luonnollisesti oli pakko pysähtyä tutkimaan. Suomessa maariankämmekkä (entinen korpimaariankämmekkä, Dactylorhiza maculata ssp. maculata) muodostaa joskus samanlaisia massakukintoja ojiin, mutta se on Saarenmaalla harvinainen. Pääosa kasvustosta, joka jatkui kymmenien metrien matkan tien molemmin puolin, näyttikin olevan kielikämmekkää (entinen kalkkimaariankämmekkä, Dactylorhiza maculata ssp. fuchsii). Seassa oli kuitenkin myös ilmeisesti baltiankämmekkää (Dactylorhiza majalis ssp. baltica) ja muitakin lajeja.

IMG_3382
Ihan vaan pari liuskakämmekkää

Toisaalta täysin varmoja tunnistuksia ei taidettu muista lajeista saada, vaikka meillä oli kovan luokan asiantuntemusta matkassa. Loppukaneettina joku totesikin, että paikassa oli käynnissä kymmenien metrien ja satojen liuskakämmekkäyksilöiden risteytymiskoe. Oma suhtautumiseni liuskakämmeköihin (Dactylorhiza-suku) noudattelee samaa linjaa: paha on mennä tarkkaan sanomaan, mitä kaikkia ”lajeja” tietyssä yksilössä yhdistyy, kun samallakin paikalla yksilöiden välinen morfologinen vaihtelu on suurta ja suvussa on lajiutuminen vielä käynnissä.

IMG_3360
Kuka mää oon?
IMG_3346
Muiden ihmetellessä liuskakämmeköiden taksonomiaa ehti hyvin kuvata pihlajaperhosia, joita oli lennossa runsaasti.

Odalätsin lähteillä pysähdyimme lyhyesti ihailemaan pohjaveden purkautumista maan pinnalle kirkkaan lähteen pohjasta. Paikalla on kasvanut aiempina vuosina mielenkiintoisia kämmeköitä, mutta tänä vuonna kämmekkäsato kosteikossa oli niukka käsittäen lähinnä muutamia soikkokaksikoita (Neottia ovata) ja yhden pienen (korpi)maariankämmekän (joka siis on Saarenmaalla jossain määrin harvinainen). Lähteessä kasvoi kuitenkin hanhenputkea (Berula erecta) ja vähän kauempana vesirajasta lettokarhunruohoa (Tofieldia calyculata), jotka muistin nähneeni vastaavalla paikalla Gotlannissa. Lähteiltä jatkoimme tarkistamaan alvarin, jossa keväällä oli kasvanut iso esiintymä ruusukekalkkikämmekkää (Anacamptis morio). Nyt paikka oli kuitenkin rutikuiva eikä kämmeköistä ollut käytännössä mitään jäljellä.

IMG_3430
Odalätsin lähteet
IMG_3424
Pohjavesi pulppuaa lähteestä. Etualalla hanhenputken lehtiä.

Tässä vaiheessa toinen autokunta totesi päivän olevan pulkassa ja suuntasi takaisin Kuressaareen. Meidän autokuntamme lähti kuitenkin vielä valloittamaan Sõrvenniemeä, joka on 32 kilometriä pitkä ja kapeimmillaan vain 2 km leveä niemimaa Saarenmaan lounaisosassa Itämeren ja Riianlahden välissä. Ajelimme pitkin niemimaan länsirantaa, ja vihdoinkin maisemat alkoivat käydä mielenkiintoisiksi! Saarenmaa on aika tasainen paikka, jossa riittää peltoa, nurmea ja niittyä, mutta niemimaan länsirannan tieltä oli paikoin upeat näkymät Itämerelle ja niemellä myös vähän enemmän korkeuseroja.

IMG_3563
Sõrvenniemen pohjoisosassa ohitimme kauniin sinisen hunajakukkapellon, jota reunusti komea kasvusto käärmeenlaukkaa.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme niemimaalla oli merenrantaniitty, jossa kasvoi katajien seassa pyramidikämmekkää eli kartiokalkkikämmekkää (Anacamptis pyramidalis). Sitä olin nähnyt aiemmin vain yhden yksilön Gotlannissa, enkä osannut kuvitellakaan näitä kaunokaisia sellaista määrää yhdellä alueella, kuin tässä paikassa oli. Paikalla oli myös ohikukkinut kiiltovalkku (Liparis loeselii), joka oli minulle uusi laji muttei enää kovin kuvauksellisessa kunnossa, sekä runsaasti mäkiapilaa (Trifolium montanum).

IMG_3663
Kartiokalkkikämmekkä eli pyramidikämmekkä on näyttävä kaunotar. Laji ei esiinny Suomessa.
IMG_3682
Katajaniittyä ja etualalla pyramidikämmekkää
IMG_3610
Rantaniityllä tuuli melkoisesti, mutta mäkiapila ei ollut moksiskaan vaan kansoitti niittyä sankoin joukoin.

Rantaniityltä jatkoimme vielä ihan Sõrvenniemen eteläisimpään kärkeen, jossa sijaitsee Säären majakka. Kävimme ihailemassa majakkaa ulkoa, mutta emme kiivenneet sinne. Jonkin matkaa ennen majakkaa tuli kuitenkin äkkipysähdys, kun huomasimme pellon pientareella kovin punertavaa maitikkaa, joka osoittautui peltomaitikaksi (Melampyrum arvense) ja joka piti tietenkin kuvata. Majakan jälkeen ajoimme yhtä matkaa kiltisti takaisin Kuressaareen. Juuri ennen kaupunkiin paluuta ohitimme Looden tammiston luonnonsuojelualueen, jossa kuulemma kukkii alkukesästä tikankontti (Cypripedium calceolus). Emme ehtineet nyt pysähtyä Loodessa, mutta tielle näkyi luonnonsuojelualueen reunan saarnimetsikkö, johon saarnensurma oli valitettavasti iskenyt.

IMG_3839
Säären majakka sijaitsee Saarenmaan lounaisimmassa kärjessä.
IMG_3591
Peltomaitikkaa olen nähnyt Suomessa vain Seilin saaressa Nauvossa.

Seuraavana päivän olikin jo kotimatkan aika, eikä matkalle aikataulusyistä mahtunut juurikaan luontokohteita. Sen verran luontohavaintoja paluumatkalla sentään saatiin, että bongasimme mantereen puolella korkealla erään peltoaukean yllä pikkukiljukotkan (Clanga pomarina) ja ajoimme Tallinnaan Haapsalun liepeiden kautta poiketen samalla Matsalun lahden lintutornilla. Vaikutelma Saarenmaasta oli tämän matkan perusteella hiukan kaksijakoinen: maisemallisesti ja Kuressaaren osalta siellä ei ollut kauheasti nähtävää, mutta luonto ja kasvimaailma ovatkin sitten käsittämättömän rikkaita. Parhaat kämmekkäpaikat ovat Saarenmaan länsiosassa, jonne pääseminen vaatii käytännössä auton, jollei halua käyttää koko päivää pyöräilyyn. Toki eri kämmeköiden kasvupaikat pitää myös tietää, mutta onneksi matkaseurassa oli kovan luokan asiantuntijoita, joten tämä puoli oli kunnossa.

IMG_3986
Kotimatkan satoa: rohtorasti (Anchusa officinalis) tienpientareella mantereen puolella lähellä Lihulaa. Näiden peltojen yllä bongasimme pikkukiljukotkan.
IMG_3490
Reissulla näin ensimmäiset mesikämmekkäni.