Bürgenstock revisited 8.5.2020

Nälkä kasvaa syödessä, ja jo alle viikon päästä ensikäynnistä palasin Bürgenstockille Nidwaldeniin tavoitteena kiivetä tällä kertaa vuoren huipulle asti. Reitti oli Känzelin näköalatasanteelle asti sama kuin ensimmäisellä kerralla. Näköalatasanteen kohdalla polku kääntyi jyrkästi vasemmalle ja lähti nousemaan ylös metsään. Polku oli edelleen varsin helppokulkuinen, kunnes se tuli kallioon rakennetun tunnelin luokse, jonka läpi pääsi jyrkänteen reunalle rakennetulle isommalle näköalatasanteelle. Tunneli oli tosin suljettu hengenvaaraan vedoten, mutta reitti jatkui portaita ylös kallion toista puolta.

IMG_2505
Tunneliin ei ollut asiaa, mutta opasteet olivat sentään kunnossa.

Porrasjakso oli melko pitkä ja jyrkkä ja porrasaskelmat korkeita, mikä teki reitin tästä osuudesta selvästi nousun raskaimman jakson. Portaiden jälkeen polku jatkui taas helppokulkuisena, ja sen varrella kasvoi mm. villaleinikkiä ja lehtorikkoa, jotka olivat minulle uusia tuttavuuksia. Toisinaan vähäpuustoisissa kohdissa oli hiukan näköalaa nousun lähtöpisteen suuntaan, jolloin näkyi, miten korkealle matka oli jo edennyt.

IMG_2810
Villaleinikki (Ranunculus lanuginosus
IMG_2620
Lehtorikko (Saxifraga rotundifolia)

Känzelin näköalatasanteelta piti kyltin mukaan olla 30 minuutin matka vuoren huipulle Hammetschwandiin, mutta minulta meni kyllä nousuun ainakin kolme varttia jollei enemmänkin. Aloin jo tuskailla, että eikö nousu lopu ikinä, mutta lopulta saavuin kuitenkin metsän reunaan, jossa levittäytyi auringossa kylpevä upea alppiniitty. Niityllä kasvoi mm. miehenkämmekkää (Orchis mascula), ja komea ritariperhonen lekotteli kukalta kukalle. Näköalat alas laaksoon Buochsin suuntaan olivat upeita.

IMG_2691
Alppiniittyä heti huipun alapuolella
IMG_2680
Ritariperhonen (Papilio machaon)

Vielä pieni pyrähdys ja olin huipulla (1128 m mpy), josta aukesi huimaava panoraamanäköala vuoren toiselle puolelle Vierwaldstätterseelle ja vastapäiselle Rigi-vuorelle. Huipulla oli jonkin verran väkeä picnicillä, ja eräs kaveriporukka oli saapunut sinne toista reittiä maastopyörillä, jotka lojuivat komeassa läjässä niityllä. Normaalioloissa huipulle pääsee jyrkänteen puolelta myös hissillä, mutta koronan takia hissi kuten myös huipun ravintola olivat nyt suljettuina.

IMG_2758
Huipulla
IMG_2768
Vierwaldstättersee-järvi ja Weggiksen niemi

Aikani huipun niittyjä ja sieltä avautuvia maisemia ihailtuani aloin pohtia reittiä takaisin autolle. Portaat eivät enää houkutelleet, joten päätin kokeilla pyöräreittiä alas. Huipulla olevan opasteen mukaan se oli vain vähän pidempi kuin reitti, jota olin noussut. Matka tätä toista reittiä alaspäin kulki aluksi niittyjen keskellä ja oli oikein mukava, tosin alamäkipyöräilijöitä sai väistellä koko ajan. Suurin osa reitistä kulki kuitenkin metsässä, jossa oli risteileviä polkuja eikä aina selkeitä opasteita, minne päin kääntyä. Onneksi puhelimen netti- ja GPS-yhteys toimi koko ajan, ja pystyin sen avulla suunnistamaan muutaman pienen harhailun jälkeen takaisin autolle.

IMG_2749
Matkalla alaspäin

Toinenkin käynti Bürgenstockilla onnistui tarjoamaan uutta ja mieleistä nähtävää. Vuoren huipulta avautunut melkein 360 asteen näköala veti vertoja Känzelin näköalatasanteen kapeammalle näkymälle, ja huipun alppiniityt ja ritariperhonen olivat mukava yllätys. Reitti Känzeliltä ylöspäin oli kuitenkin selvästi haastavampi, ja sillä olikin keskivaativan reitin punavalkoinen väritunnus. Kokonaisuudessaan kulkemani reitti oli melko tarkkaan 4 km ja siihen sisältyi 200 m nousua ja laskua, eli retki meni kategoriaan kevyt päiväkävely – ehkä nousun porrasjaksoa lukuun ottamatta.

IMG_2761
En mennyt kämmeköitä etsimään, mutta huipulla miehenkämmekät löysivät minut.

 

Bürgenstock-vuori, Nidwalden 3.5.2020

Vappuna Sveitsissä satoi, mutta vapun jälkeisenä sunnuntaina sää oli kaunis ja mieli teki alppimaisemiin. Turistijunat ja köysiradat olivat koronan takia poissa käytöstä, joten päädyin googlettamaan autolla helposti saavutettavia näköalapaikkoja. Joku olikin koonnut lyhyen listan tällaisista laiskan miehen ja naisen näköalapaikoista Luzernin seudulla. Listalla huomioni kiinnitti kuva Bürgenstock-vuoren päältä avautuvasta upeasta näkymästä Vierwaldstättersee-järvelle. Bürgenstock (1127 m mpy) sijaitsee Keski-Sveitsissä Nidwaldenin kantonissa vain reilun tunnin ajomatkan päässä Zürichista, ja sen rinteeseen pääsee kohtalaisen ylös autolla.

IMG_1274
Stansin liepeillä

Lukuisten moottoritietunnelien jälkeen saavuin Nidwaldenin pääkaupungin Stansin liepeille, joka sijaitsee laaksossa vuorten keskellä. Näkymät olivat jo laaksossakin oikein mainiot. Matka jatkui laaksonpohjaa Ennetbürgeniin, josta lähti kiemurteleva vuoristotie Bürgenstockin rinnettä ylös. Tiessä oli hurjan teräviä mutkia, mutta se oli onneksi lähes loppuun asti kaksikaistainen ja jo suhteellisen alhaalta aukeni hieno näköala alapuoliseen laakson. Tietä jatkui noin 900 metrin korkeuteen, jossa sijaitsee Honegg-luksushotelli. Hotelli oli koronan takia kiinni, mutta parkkipaikalla oli silti kauniin ulkoilusään houkuttelemana tungosta.

IMG_1361
Hotel Villa Honegg

Heti hotellin parkkipaikalta lähti oikein hyväkuntoinen polku kauniiden alppiniittyjen halki loivasti ylös kohti Känzelin näköalapaikkaa. Polulla piti väistellä vastaantulevia lapsiperheitä, mutta se oli onneksi aika leveä ja syrjään pääsi astumaan helposti. Polun vierellä oli tiheitä karvaristimatarakasvustoja (Cruciata laevipes) ja muutamassa paikassa päivännouto (Helianthemum nummularium) loisti kilpaa auringon kanssa. Nousu edistyi varsin hitaasti, kun koko ajan piti pysähdellä kuvaamaan joko kasveja tai upeaa näköalaa alas laaksoon.

IMG_1434
Karvaristimatara näköalapaikalla Bürgenstockin rinteessä

Vähän matkaa nousun puolen välin jälkeen niitty muuttui metsäksi ja näköala katosi. Metsässä näin ensimmäiset sinivuokkoni Sveitsissä oloni aikana, mutta ne eivät tietenkään olleet enää kukassa, vaan jäljellä olivat pelkät lehdet. Sen sijaan komea ikikuuruoho (Lunaria rediviva) kukki ihan polun vieressä. Sen olisi voinut äkkiseltään helposti sotkea illakkoon (Hesperis matronalis), mutta isot herttamaiset lehdet paljastivat eron. Tässä kasvustossa ei ollut jäljellä edellisvuotisia isoja läpikuultavia lituja, joista kuuruohot tunnistaa helposti.

IMG_2541
Ikikuuruoho

Noin kilometrin kävelyn jälkeen saavutin määränpääni eli pienen Känzelin näköalatasanteen järveen laskevan jyrkänteen reunalla. Onneksi tasannetta ympäröivät kolmelta suunnalta verkkoaidat, sillä pudotus oli melkoinen. Ja se näköala! Alla Vierwaldstättersee, jonne Bürgenstockin niemi pistää terävänä särmänä. Vastapäätä Rigi-vuori, jonka huipulla kävin joulukuussa junalla. Ja vasemman käden puolella Weggis, joka ulottuu terävänä neulana pitkälle järveen.

IMG_1706
Näköala Känzelin näköalatasanteelta

Jos näköalat olisivatkin jättäneet kylmäksi, koko komeuden kruunasi ihan näköalatasanteen vieressä jyrkänteeltä roikkunut erikoinen varpulinnunruoho (Polygala chamaebuxus). Se oli yksi kasveista, jotka toivoin joskus jossain näkeväni. En osannut sitä juuri täällä odottaa ja retken ensisijainen tarkoitus oli muutenkin vain katsella maisemia, mutta tämäkin retki todisti hyvin, että millä tahansa retkellä on potentiaalia muuttua kasviretkeksi!

IMG_1724
Kyllä näissä maisemissa kelpaa roikkua kuilun partaalla!
IMG_1658
Varpulinnunruoho on jopa linnunruohoksi erikoinen kasvi

Känzelin näköalatasanteelta polku olisi jatkunut vielä ylemmäs Hammetschwandiin, joka on Bürgenstockin korkein huippu. Kello oli kuitenkin jo aika paljon enkä ollut selvittänyt reittiä huipulle etukäteen, joten totesin retken täyttäneen hyvin tavoitteensa ja lähdin laskeutumaan takaisin kohti Honeggin parkkipaikkaa. Edestakaista kävelyä retkellä tuli vain pari kilometriä ja nousua (sekä laskua) reilu 100 metriä, joten kohde sopii hyvin myös lapsiperheille ja vähän huonojalkaisemmille. Vuoristotietä alas ajaessani ja laakson maisemia ihaillessani päätin, että tulisin takaisin Bürgenstockiin heti ensi tilassa tutkimaan myös loppureitin vuoren huipulle.

IMG_1539
Näköala polulta kohti Honeggia ja Stansia