Home sweet home

Onnellisesti kotona, ja paluumatkan aiheuttamat univelatkin on jo maksettu – 22 tunnin ”yöunet” tekivät ihmeitä!

Torstai (14.4.) oli viimeinen päiväni Wellingtonissa, ja sen vietin kiertelemällä kauppoja sekä jättämällä hyvästit Kasvitieteelliselle puutarhalle. Tällä kertaa huristelin ylös puutarhaan vaijeribussilla, joka tuli sekin näin matkan viime metreillä testattua. Oli oikein oivallinen kulkuväline (etenkin jalkavaivaisille), ja matkan pystyi maksamaan kätevästi Snapperilla. Alaspäin tulin kuitenkin nilkuttaen.

IMG_2491.JPG
Wellingtonin vaijeribussissa on tunnelmaa.

Kasvitieteellisessä yritin kysellä henkilökunnalta vinkkejä siitä, voisiko jossain vielä nähdä munuaissaniaisen. Kukaan ei valitettavasti muistanut sellaista nähneensä, vaikka sen pitäisi olla Pohjoissaarella ihan yleinen laji. Vierailin myös Begonia Housen kasvihuoneessa, joka oli edellisellä vierailulla jäänyt välistä sekä sen yhteydessä olevassa puutarhamyymälässä, josta löysin kaipaamani Uuden-Seelannin luonnonkukkaoppaan.

IMG_2834.JPG
Begonia Housessa oli begonioiden lisäksi vaikuttava kokoelma monenkirjavia värinokkosia (kuvassa mm. vasemmalla alhaalla).

Torstai-ilta kului pakatessa, ja yöunet jäivät kovin niukoiksi, sillä herätys oli kolmelta yöllä. Oli kyllä kaikkien aikojen masentavin herätys, kun tiedossa oli yli 30 tuntia lentomatkailua ja kaiken lisäksi ilman matkaseuraa. Kentällekin jouduin huristamaan taksilla, koska M:lla oli perjantaina työpäivä.

Lennot sujuivat onneksi suhteellisen kivutta. Ensimmäinen välilasku oli tällä kertaa  vaivaisen kolmen tunnin lennon jälkeen Melbournessa, jossa seuraavaa konetta jouduttiin odottelemaan ylimääräiset kolme varttia. Hiukan sydän alkoi tykyttää, kun kuulutukset kertoivat, että koneessa on ”pieni ongelma”, jota insinöörit parhaillaan selvittelevät. Kyse oli kuitenkin vain matkustamon lämpötilasta, jota ei heti saatu riittävän matalaksi, ja Singaporeen päästiin lähdön viivästymisestä huolimatta lähes aikataulussa reilun seitsemän tunnin lentämisen jälkeen. Matkalla päästiin myös ihailemaan Australian kuuluisaa Ayer’s Rockia lintuperspektiivistä.

Singaporessa odottelua oli reilu viisi tuntia. Changin lentokenttä on iso ja monien mielestä hienokin, mutta jalkavaivaiselle se tuntui turhan laajalta siirtymisiä helpottavista liukuhihnoista huolimatta. Uskaltauduin lentokenttäjunan kyydillä tutustumaan hiukan toiseenkin terminaaliin, mutta palasin pian odottelemaan omalle lähtöportille. Tylsää ei kuitenkaan ehtinyt tulla, sillä löysin juttuseuraa vanhemmasta suomalaisrouvasta, joka oli tullut samalla lennolla Melbournesta. Marimekon kassi on hyvä kansallisuusindikaattori!

IMG_2940.JPG
Singaporen Changin kentällä voi rentoutua useissa pienoispuutarhoissa. Tämä orkideapuutarha sijaitsee terminaalissa 1, josta mm. Finnair lentää. Vaihtomatkustajilla, joilla on pitkä odotusaika, on myös mahdollisuus tutustua kaupunkiin opastetuilla bussikierroksilla. Kaikki lauantain kierrokset olivat kuitenkin jo lähteneet siinä vaiheessa, kun älysin tiedustella osallistumismahdollisuutta.

Viimeinen, reilun 11 tunnin lento Singaporesta Helsinkiin oli raskain, koska tässä vaiheessa matkaa oli takana jo vuorokausi enkä vieläkään osannut nukkua koneessa. Lensimme yötä vasten, kone oli pimeänä, jalkatilaa oli niukasti ja Afganistanin yllä oli pitkä turbulenssijakso kuten tulomatkallakin. Ehkä se, että tiesin mitä on tulossa, kuitenkin auttoi, koska olo ei ollut yhtä pakokauhuinen kuin ensimmäisellä kerralla. Kaspianmeren jälkeen horisontissa alkoi kajastaa ensimmäinen päivänkajo, ja pian saimme ihailla upeaa auringonnousua. Harmaaseen Helsinkiin saavuimme kuuden jälkeen lauantaiaamuna, ja kentällä oli iloisena yllätyksenä kyyti odottamassa (kiitos P!).

Matkoilla minua palveli kolme lentoyhtiötä: Finnair (Hki-Singapore ja kääntäen), Qantas (Singapore-Australia ja kääntäen) sekä Jestar (Australia-Wellington ja kääntäen), joka on Qantasin halpistytäryhtiö. Näistä Qantas oli ehdottomasti positiivinen yllättäjä, sillä matkustamohenkilökunta oli todella mukavaa ja palvelualtista ja menun salaattivaihtoehdot olivat molemmilla kerroilla niin maukkaita, että niitä olisi syönyt ihan mielikseen. Qantasille annan miinuspisteitä ainoastaan menomatkan todella jäätävästä tuuletuksesta, jota vastaan ei riittänyt villapaidan ja huovan yhdistelmä. Finnair tarjosi reissun niukimman jalkatilan, vaikka lensi Jetstariin verratuna isolla koneella, eikä matkustamohenkilökunta puhunut suomea.

Joka tapauksessa pääsin kommelluksitta kotiin, ja lauantai meni kokonaan univelkoja maksaessa. Sunnuntaina hain kissan kotiin hoitopaikasta, josta se ei olisi halunnut millään lähteä. Kiitos H:lle hyvästä huolenpidosta! Pikkuhiljaa aletaan olla taas kavereita kissan kanssa, mistä kiitos kuulunee ennen kaikkea kylpyhuoneen lattialämmitykselle.

IMG_2947.JPG
Turha odottaa sydämellistä vastaanottoa, jos häivyt moneksi viikoksi pois kotoa ja hylkäät kissan lähes vieraaseen paikkaan hoitoon! Makuualustaksi saatat kuitenkin juuri ja juuri kelvata.

Reissu oli kaikkiaan todella onnistunut, ja Uusi-Seelanti on upea maa. Ainoa huono puoli on sen sijainti aivan liian kaukana kotoa. Olisin mielelläni nähnyt vielä Eteläsaaren vuoret, jäätiköt, vuonot ja merenelävät sekä Christchurchin wolleminmännyn, mutta aika ja into eivät vain riittäneet kaikkeen. En myöskään ihan heti (=ainakaan seuraavaan 10 vuoteen) jaksa lähteä näin pitkälle reissulle uudestaan. Juurihan suunilleen viisinkertaistin lentokoneessa elämäni aikana viettämäni ajan!

IMG_6338.JPG
Pohjoissaaren tyypillisin maisema: kirkkaansininen taivas, heleänvihreitä kumpuja ja valkoisia lampaita.

Loput kuvat päivittyvät Flickriin ennemmin tai myöhemmin.

Kasvitieteellinen puutarha, 30.3.

Mitä tekee biologi ensimmäiseksi matkustettuaan toiselle puolelle maapalloa? Vierailee tietysti paikallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa! Wellingtonin kasvitieteellinen puutarha on perustettu vuonna 1868 ja sillä on pinta-alaa yli 25 hehtaaria.

Linnuntietä matkaa majapaikasta puutarhaan on alle puoli kilometriä. Koska puutarha kuitenkin on ylempänä rinteessä ja välissä on mm. moottoritie, käytännössä matkaa tuli jalan 1,5 km. Lyhyempääkin reittiä olisi ehkä päässyt, mutta samalla tuli bongattua parlamenttirakennukset ja vanha hautausmaa.

IMG_3198
Beehive eli mehiläispesä, osa Uuden-Seelannin parlamenttirakennuksia. Viereinen puisto on suosittu picnic-paikka.
IMG_3209
Bolton Streetin vanha hautausmaa. Erilliset osiot eri kirkko- ja uskontokunnille. Tie puutarhaan nousee ylös kuvassa näkyvälle sillalle…
IMG_3219
… koska hautausmaan läpi on rakennettu 1970-luvulla moottoritie, jonka yli pääsee vain siltaa pitkin! Reilu 3000 ruumista jouduttiin siirtämään rakennustöiden yhteydessä.

Saavuin puutarhaan koillisesta päin, Lady Norwoodin ruusutarhan läpi. Ruusutarhaa reunustaa Begonia Housen kasvihuone, jossa en käynyt mutta jossa olisi sisänäyttelyitä, kuten orkideoja ja begonioita. Päätin tässä välissä pistäytyä lounaalla viereisessä Picnic Cafessa, joka tarjoili viihtyisällä ulkoterassilla mm. varsin pätevää kanasalaattia ja hampurilaisia.

IMG_4195
Lady Norwoodin ruusutarha. Taustalla Picnic Cafe ja Begonia Housen kasvihuone.
IMG_3251
Picnic Cafen terassi

Matka jatkui ylös puutarhaan Waipiro Bush Walkia pitkin. Kyse on kiemurtelevasta metsäpolusta, jota reunustavat puut ja puusaniaiset. Olo oli kovin orpo uppo-oudon kasvillisuuden keskellä, ja tässä osassa puutarhaa nimikylttejäkin oli vain isoimissa puissa. Katselin tarkkaan saniaisten lehtien alapintoja ja mielestäni onnistuin tunnistamaan hopeasaniaisen, joka on Uuden-Seelannin yleinen kansallistunnus. Ainakin löysin puumaisia saniaisia, joiden lehtien alapinta oli hopeinen. Hopeasaniainen oli hiljattain vähällä päästä Uuden-Seelannin lippuun, mutta ei kuitenkaan lopulta onnistunut peittoamaan nykyistä lippua kansanäänestyksessä.

IMG_3262
Waipiro Bush Walk. Vasemmalla näkyy puusaniainen.
IMG_3406.JPG
Hopeasaniainen, Cyathea dealbata
IMG_3498.JPG
Hopeasaniainen, Cyathea dealbata

Aikani puutarhassa harhailtuani (minulla oli kyllä kartta, mutta se jäi tietysti majapaikkaan!) päädyin ylös vaijeribussin lähtöpaikan ja observatorion (suljettu keskiviikkoisin) läheisyyteen. Ylhäältä oli varsin mukavat näköalat kaupunkiin.

Wellington Cable Car
Wellingtonin vaijeribussi

Useissa puutarhan penkeissä on muistolaattoja, jotka on omistettu edesmenneille henkilöille, joille kasvitieteellinen puutarha on ollut tärkeä keidas ja virkistäytymispaikka. Eräs muistolaatta oli erityisen hieno.

IMG_3758.JPG
Basil-kissakin viihtyi puutarhassa. Viisas eläin!

Seuraavaksi suuntasin kohti Treehousen vierailijakeskusta, joka oli kuitenkin mennyt juuri kiinni (kello 16, oikeasti!!!) ja jäi siksi näkemättä. Tässä vaiheessa alkoi hiukan kyllästyttää, mutta eihän nyt vielä voinut kotiinkaan lähteä. Nähtävä oli mm. saniaistarha (täällä saniaisilla oli nimikyltitkin, ja aiempi hopeasaniaistunnistukseni osoittautui oikeaksi), mehikasvialue, ankkalammikko ja tuoksupuutarha. Näitä kiertäessä kului vielä pari tuntia, ja lopulta löysin tieni yrttitarhan kautta takaisin ruusutarhaan, josta poistuin samaa reittiä kuin olin tullutkin.

IMG_3742.JPG
Vierailijakeskus palvelee vain aamuvirkkuja.
IMG_4032.JPG
Saniaistarha. ”Black tree fern” (Cyathea medullaris) voi kasvaa 20 m korkeaksi.
IMG_3952.JPG
Dryopteris wallichiana, Koillis-Aasia. Päivänselvät alvejuuren itiöpesäkkeet, vaikka katesuomuja ei näy.
IMG_3739.JPG
Mehikasvialue
IMG_4098.JPG
Ankkalammikko. Yljäällä vasemmalla leukistinen eli tavallista vaaleampi sorsa.
IMG_4069.JPG
Amaryllis belladonna tuoksupuutarhassa.
IMG_4151.JPG
Käy yrttitarhassa polku. Päästä pääsee portaita pitkin alas ruusutarhaan.
IMG_4148.JPG
Takaisin lähtöpisteeseen

Päiväsaldo oli 13 kilometriä kävelyä ja 1009 valokuvaa. Sain käskyn ottaa matkalla (eli kolmen viikon aikana) ”ainakin tuhat kuvaa”, joka osoittautui siis jo tässä vaiheessa kaikin puolin alimitoitetuksi ohjenuoraksi! Pikkupokkarin akku ja kaksi vara-akkua hädin tuskin riittivät päivän kuvausrupeamaan. Lisää kuvia (vahvalla saniaispainotuksella) löytyy Flickr-sivustolta.

IMG_3564.JPG
Hound’s tongue fern” (Microsorum pustulatum) kuuluu kallioimarrekasvien heimoon ja kasvaa kotoperäisenä Uudessa-Seelannissa sekä osissa Australiaa.