Elämää gotlantilaisessa unikkopellossa (ma 26.6.2017)

Paluumatkalla Visbyyn 147-tien varressa jossain Bogen ja Vallstenan risteyksien välillä tien eteläpuolinen maisema muuttui täysin yllättäen ja varoittamatta verenpunaiseksi. Unikkopeltoja oli näkynyt pitkin matkaa, mutta tämä kyseinen punameri oli laskevan auringon valossa niin sykähdyttävä näky, että pakko oli heti paikalla pysähtyä taltioimaan se.

Verenpunainen unikkopelto oli sananmukaisesti pysäyttävä näky.

Melkein samalla hetkellä, kun pysäytin auton tien viereen ja kapusin sieltä ulos, myös vastaan tullut auto seisahtui jonkin matkan päähän, ja sieltä lähti tyyppi pinkomaan hurjaa vauhtia kohti minua. Säikähdin jo, että olin pysäköinyt väärin tai tekemässä jotain muuta luvatonta, mutta sitten juoksijakin kaivoi kameran esiin ja alkoi räpsiä vimmatusti kuvia maisemasta. Kyseinen pelto oli siis muidenkin mielestä pysähtymisen arvoinen nähtävyys!

Suomessa silkkiunikko (Papaver rhoeas) on satunnainen tulokaslaji, mutta Gotlannissa se on peltojen yleinen rikkakasvi. Osa gotlantilaisista pelloista tosin on niin punaisia, että niillä selvästi viljellään nimenomaan unikkoja, vaikka kaupallisesta kasvatuksesta tuskin on kyse.

Viereinen pelto ei ollut ihan yhtä punainen, koska unikkojen joukossa kasvoi peltosauniota.

Kurkistus syvemmälle peltoon paljasti unikkomeren lomasta jos jonkinlaisia rikkaruohoja. Monet näistä, kuten aurankukka ja ruiskattara, ovat aiemmin olleet viljapeltojen yleisiä rikkaruohoja myös Suomessa. Nykyisin tehokkaat rikkakasvien torjunta-aineet ja siemenviljan puhdistusmenetelmät ovat kuitenkin tehneet monista peltojen rikkakasveista suoranaisia superharvinaisuuksia.

Kaunis aurankukka (Agrostemma githago) oli meilläkin aiemmin yleinen viljapeltojen rikkakasvi mutta katosi lähes olemattomiin 1960-luvulle tultaessa. Maanviljelijät tuskin jäivät aurankukkaa kaipaamaan, sillä sen siemenissä on myrkyllisiä yhdisteitä, jotka viljan sekaan joutuessaan pilasivat jauhot tekemällä niistä pahanmakuisia ja aiheuttamalla pahoinvointia. Nykyään aurankukkaa tavataan lähes koko Suomessa harvinaisena satunnaisena uustulokkaana rautateillä, pientareilla ja joutomailla.

Myös ruiskattara (Bromus secalinus) on ollut Suomessa aiemmin yleinen ruispeltojen haitallinen rikkaruoho, joka on nykyään suuresti harvinaistunut. Olen 2010-luvulla löytänyt ruiskattaran kerran kemiöläisestä ruispellosta.

Rikkakukonkannuksella (Consolida regalis) on samanlainen historia kuin aurankukalla ja ruiskattaralla. Nykyisin rikkakukonkannus kasvaa harvinaisena tulokkaana myllyillä, satamissa, rautateillä ja muilla epävakailla, vilkkaasti liikennöidyillä paikoilla.

Lopuksi vielä katsaus unikkopellon läheiselle tienpientareelle, jonka kukkaloisto ei kalvennut edes unikkomeren rinnalla.

Tyypillistä gotlantilaisen maalaismaiseman tienpientareen kukkaloistoa: keltareseda, peltomaitikka ja neidonkieli. Taustalla näkyy myös heinäkauraa. Peltomaitikka on Suomessa lounaissaariston harvinaisuus, jonka pääsee varmimmin näkemään Seilin saarella Nauvossa.

Lisää kuvia Flickrissä.

Nähtyjä lajeja:

aurankukka	klätt	Agrostemma githago
heinäkaura	knylhavre	Arrhenatherum elatius
ruiskattara	råglosta	Bromus secalinus
ketokaunokki	väddklint	Centaurea scabiosa
rikkakukonkannus	riddarsporre	Consolida regalis
neidonkieli	blåeld	Echium vulgare
viisisädetyräkki	revormstörel	Euphorbia helioscopia
peltomaitikka	pukvete	Melampyrum arvense
silkkiunikko	kornvallmo	Papaver rhoeas
keltareseda	gulreseda	Reseda lutea