Ensimmäinen ilta, 29.3.

Majapaikkana Wellingtonissa toimii viihtyisä ”serviced apartment” -tyyppinen kaksio muutaman asunnon puuhuvilassa ihan keskustan tuntumassa. Kämpässä on oma hyvinvarusteltu keittiö, kylpyhuone ja pyykinpesukone, ja siivooja käy kerran viikossa. Majapaikan miinuspuolia ovat sijainti vilkkaasti liikennöidyn kadun varressa ja paperinohuet seinät, mutta korvatulpat onneksi auttavat jossain määrin näihin vaivoihin.

IMG_3192
Majapaikka

Ensimmäisenä iltana kävimme hiukan kiertelemässä keskustassa, jossa M liikkui jo kuin kotonaan. Itse olin hämilläni vääränpuoleisesta liikenteestä ja kauppojen aikaisesta sulkeutumisesta. Suomessako muka oltiin ennen aukioloaikojen tuoreinta vapautumista jäljessä kehityksestä? Täällä kaikki menee edelleen kiinni viimeistään kuudelta illalla!

Wellington on suurten korkeuserojen kaupunki, mikä kävi hyvin ilmi heti kättelyssä. Ruokakauppa on linnuntietä mitattuna ihan vieressä, mutta välissä on jyrkkä rinne, joten todellisuudessa matkaa kertyy paljon enemmän.

Ruokakaupan lisäksi kävimme Cuba Streetillä, joka on paikallinen ravintolakeskittymä. Illalliseksi valikoitui sushi liukuhihnalta. Konsepti on varsin toimiva: pienet sushiannokset kiertävät liukuhihnalla ympäri suurta pöytää. Kun sopiva annos osuu kohdalle, nappaat sen itsellesi. Lautasen väri kertoo annoksen hinnan, ja lopuksi näytät tyhjentämäsi lautaset kassalle, joka laskee hinnat yhteen. Kolme pientä annosta oli sopivan kokoinen ilta-ateria.

IMG_3187
Sushia liukuhihnalta

Täydellä vatsalla oli hyvä käydä maksamaan kertyneitä univelkoja. Ei edes liikenteen melu häirinnyt väsyneen matkalaisen unia, vaikka korvatulpat eivät koskaan löytäneet korviin asti