Pyöräretki Kaliforniaan ja lisää kuumaisemia, 6.4.

Keskiviikkona meidän oli tarkoitus lähteä valumaan takaisin etelään kohti Tongariron kansallispuistoa, mutta M oli huonovointinen eikä uskaltanut hypätä auton rattiin. Liekö M saanut edellisillan kylpyläreissulta jonkin pöpön, kun oli koko päivän vahvasti vatsataudin kynsissä. Onneksi täkäläinen turistisesonki päättyi jo maaliskuun loppussa, ja saimme helposti jatkettua majoitusta Rotoruassa vielä yhdellä yöllä.

Ylimääräinen päivä Rotoruassa sopi minulle hyvin, mutta nyt ei ollut autoa (eikä kuskia) käytössä. Vain kolmen kilometrin päässä majapaikasta näytti kuitenkin olevan mielenkiintoinen The Redwoods -nimellä turisteille markkinoitava metsäalue, jonne lähdin vielä kohtaamattomien saniaisten toivossa kävelemään. Metsikön nimi tulee sinne istutetuista punapuista, joiden luontainen levinneisyysalue on Kalifornian rannikkoseudulla.

punapuut.png
Punapuu (Sequoia sempervirens) voi kasvaa yli 100 metriä korkeaksi ja elää yli 2000 vuotta vanhaksi.

Ehdin kävellä niinkin pitkälle kuin parin motellinmitan päähän majapaikasta (sijaitsee Rotoruan kuuluisalla ”Motel Mile” -kadulla), kun huomasin mainoksen vuokrattavista polkupyöristä ja sorruin heräteostokseen. Menopeli oli jokseenkin epämukava kolmivaihteinen rakkine, ja vuokrakin oli laatuun nähden hiukan hintava (30 NZD / 20 euroa per päivän valoisa aika eli reilu 10 h). Rotorua on kuitenkin Wellingtoniin verrattuna mukavan tasaista seutua ja matkanteko sujui paljon joutuisammin pyörällä kuin jalan, joten ihan mielelläni pulitin vaaditun summan.

motelmile.png
Rotoruan Fenton Street tunnetaan nimellä ”Motel Mile”, koska sen varrella on parin kilometrin matkalla vieri vieressä majoituslaitoksia.

The Redwoods on osa laajempaan Whakarewarewan metsäaluetta ja tarjoaa eripituisten (ilmaisten) kävelyreittien lisäksi ratsastus- ja maastopyöräilymaastoja sekä mahdollisuuden metsäretkeilyyn puiden latvustoon rakennetulla (maksullisella) riippusiltapolulla.  Testasin luonnollisesti latvustoreitin, joka oli kuitenkin melko tylsä ja täynnä japanilaisia turisteja. Lisäksi kiersin muutaman kilometrin mittaisen tavallisen kävelyreitin sekä kiipesin vanhan louhosseinämän yläpuolella olevalle näköalapaikalle. Punapuiden ohella alueella oli hienoa saniaismetsää, ja kaiken kaikkiaan metsäretki oli oikein onnistunut.

treewalk.png
The Redwoods tarjoaa mahdollisuuden reilun puolen kilometrin mittaiseen riipusiltaretkeen punapuiden latvustossa. Hinta 25 NZD eli noin 15 euroa.
saniaismetsä.png
Saniaiskaton alla oli kuin olisi satumetsässä kulkenut. Kuvassa Cyathea– ja/tai Dicksonia-sukujen puusaniaisia.

Paluumatkalla onnistuin hankkimaan paikallisesta apteekista maitohappobakteereita mutta epäonnistuin vilkkaasti liikennöidyn tien ylityksessä. Suojateitä tuntuu olevan Uudessa-Seelannissa todella säästeliäästi, enkä yksinkertaisesti keksinyt paikkaa tai väliä, josta olisin uskaltanut ylittää tien. Olin jo vähällä hätääntyä, kunnes huomasin, että läheisessä puistossa oli merkitty pyöräreitti, joka kulki Rotorua-järven rannan geotermisten kohteiden tuntumassa. Eikä reitille ollut edes pääsymaksua, vaikka Rotoruassa piskuisinkin fumaroli ja mutakuoppa on yleensä brändätty maksulliseksi turistikohteeksi!

tienylitys.png
Toiselle puolelle pitäisi päästä, mutta suojatietä ei ole vielä keksitty täällä päin palloa.

Paluumatka kulki siis läpi kuumaisemien, ja lopulta onnistuin löytämään myös paikan, josta pääsin kuin pääsinkin ahdistusta aiheuttaneen ison tien yli. Kaikkien taiteen ja liikennesääntöjen mukaan ylitys ei ehkä sujunut, mutta selvisin kuitenkin hengissä takaisin majapaikkaan. M:kin oli hiukan paremmassa kunnossa, kun oli saanut levätä rauhassa koko päivän eikä ollut poikkeuksellisesti joutunut näkemään yhtään kuumaa lähdettä.

kuumaisema.png
Rotorua-järven rannan kuumaisemaa. Järvi on syntynyt kalderaan eli tulivuoren romahtaneeseen kraatteriin.

Lisää kuvia metsäretkeltä ja kuumaisemista Flickrissä.

Eläimiä, geysirejä ja kuumia kylpyjä, 5.4.

Tiistai oli tehokas lomapäivä: aamulla suuntasimme paikalliseen eläinpuistoon, koska M halusi nähdä alpakoita, päivällä ihailimme geysirejä maorikylässä ja illalla kävimme vielä kylpemässä kuuman lähteen vesissä.

IMG_7520.JPG
Ihan kiva lankakerän esiaste tuo alpakka

Paradise Valley Springs -eläinpuistossa voi nähdä monenkirjavia maa-, ilma- ja vedeneläviä niin eläin- kuin kasvikunnan piiristä. Useimpia eläimiä saa myös ruokkia. Retkemme päähoukuttimena toimineet alpakat olivat pienoinen pettymys, koska ne lähinnä hengailivat laitumen kauimmaisessa nurkassa, mutta useimmat muut eläimet tulivat heti turistin huomattuaan kerjäämään makupaloja.

IMG_7503.JPG
M innostui ostamaan pienen herkkupussin mukaan kierrokselle ja sai hetkessä kaikki paikan vuohet sydänystävikseen.

Eläinpuiston halki kulkee puro, jossa uiskentelevia lohikaloja pääsi ihailemaan ihan vierestä. Puistoon on myös rakennettu puiden latvuksissa kulkeva polku, joka esittelee uusseelantilaisia puita ja muita kasveja. Puistoalueen erillisestä kolkasta löytyy aitaus, jossa oleilee leijonalauma. Paikka on luonnollisesti lapsiperheiden suosiossa, mutta kohde soveltuu todistetusti myös kuumiin lähteisiin kyllästyneille aviomiehille.

IMG_7303.JPG
Ngongotaha-purossa näkyi runsaasti täpläkylkiä. Puro on lohikalojen (”wild trout”) kutualuetta, ja puistossa on pieni kalankasvattamo.

Koska oma kuumien lähteiden kiintiöni ei ollut vielä täysi ja geysir jäi edellisenä päivänä näkemättä, seuraava kohteemme oli Pohutu-geysir Te Puian maorikulttuurikeskuksessa. Te Puiassa on geysirien lisäksi paljon muutakin nähtävää: maorikylä kulttuuriesityksineen, laaja geoterminen puisto ja näiden lisäksi pieni kiivitalo, jossa kiivejä näki helpommin kuin Wellingtonin eläintarhassa. Kiivien valokuvaaminen oli kuitenkin kielletty. Keskityimme Te Puiassa geotermisiin kohteisiin ja kiiveihin, maorikulttuuriin emme juuri tutustuneet.

IMG_7766.JPG
Pohutu (oik.) on eteläisen pallonpuoliskon suurin geysir: sen vesisuihku voi nousta 30 metrin korkeuteen ja se purkautuu jopa 20 kertaa päivässä.
IMG_7903.JPG
Maoritaidetta

Hikisen päivän päätteeksi tarvittiin virvoitusta. Rotoruan seudulta löytyy lukusisa geotermisiä kylpypaikkoja, joista päätimme kokeilla Waikite Valley Thermal Pools -nimistä ulkokylpylää reilun puolen tunnin ajomatkan päässä. Paikka oli varsin pieni ja hiukan nuhjuinen mutta sijaitsi upeissa maisemissa luonnon helmassa. Hintaan sisältyi lisäksi pääsy luontopolulle, joka kulki kiehuvan puron viertä hienolle kuumalle lähteelle.

IMG_8010.JPG
Waikite Valley Thermal Pools käsittää viisi pientä kylpyallasta ja uima-altaan (vierailumme aikaan suljettu), joiden vedet otetaan alueella sijaitsevasta kuumasta lähteestä. Näiden lisäksi löytyy erikseen vuokrattavia yksityisaltaita.

M:n suosikki päivän kohteista oli tietysti eläinpuisto (ja erityisesti sen vuohet), minä taas pidin kovasti Te Puian monipuolisesta tarjonnasta. Lisää kuvia näistä ja Waikite Valleyn luontopolulta Flickrissä.

Wai-O-Tapu Thermal Wonderland, 4.4.

Maanantaina vierailimme mädän kananmunan katkuisessa Wai-O-Tapun tuliperäisessä puistossa, joka sijaitsee 30 kilometriä Rotoruasta etelään. Wai-O-Tapu markkinoi itseään Uuden-Seelannin värikkäimpänä tuliperäisenä alueena, ja kieltämättä puiston kuumista lähteistä löytyvät melkein kaikki sateenkaaren värit.

IMG_6957.JPG
Tervetuloa Wai-O-Tapuun! Valittavana on kolme eripituista reittiä, sisäänpääsy aikuisilta 32,5 NZD eli vähän alle 20 euroa.
IMG_7126.JPG
The Champagne Pool on syntynyt 700 vuotta vanhaan räjähdyskraatteriin, ja se on alueen suurin kuuma lähde. Nimi tulee altaasta runsaana vapautuvasta hiilidioksidista, joka saa veden kuplimaan shampanjan lailla. Reunojen oranssi väri on peräisin antimoni- ja arseeniyhdisteistä.

Kuumien lähteiden lisäksi puiston alueella on kraattereita, kiehuvia mutalähteitä, piikiven muodostamia porrasmaisia terassirakenteita ja joka aamu klo 10.15 avustetusti purkautuva Lady Knox -geysir. Geysiriä emme valitettavasti nähneet, koska se sijaitsi hiukan eri paikassa kuin muu puisto ja olimme liikkeellä vasta puolenpäivän aikoihin. Muita kohteita oli kuitenkin 25, joten nähtävää riitti.

IMG_7032.JPG
Primrose Terrace -porrasmuodostelma on syntynyt Champagne Pool -lähteestä vapautuvasta piidioksidipitoisesta vedestä.
IMG_7013.JPG
Artist’s Pallette -allas saa värinsä viereisestä Champagne Pool -lähteestä peräisin olevista rikki- ja arseenipitoisista mineraaleista.

Puistossa oli jonkin verran korkeuseroja, mutta polut olivat hyväkuntoisia ja helppokulkuisia, ja aidat tekivät paikasta myös lapsiperheille turvallisen kohteen. Kulkureitit oli merkitty hyvin, ja hienot näkymät kohteisiin tarjoavia katselupaikkoja oli runsaasti. Pisimmän, noin 3 kilometrin pituisen reitin kiertämiseen kului reilu puolitoista tuntia, mikä tuntui aurinkoisena ja lämpimänä päivänä juuri sopivalta ajalta näiden värikkäiden geologisten ihmeiden ihasteluun.

IMG_7215.JPG
Devil’s Bath -rikkikylpy

Lisää tulikivenkatkua Flickrissä.

Road trip pohjoiseen, 3.4.

M sai töistä viikon lomaa ja halusimme nähdä Uudessa-Seelannissa muutakin kuin Wellingtonin, joten hyppäsimme sunnuntaina autoon ja suuntasimme kohti pohjoista. Määränpäänämme oli Pohjoissaaren keskiosassa sijaitseva Rotoruan kaupunki, joka on saaren suosituimpia lomakohteita. Rotorua valikoitu kohteeksi sillä perusteella, että siellä on pienellä alueella paljon turistiystävällisiä tuliperäisiä nähtävyyksiä.

Kaikkiaan Matkaa Wellingtonista Rotoruaan kertyi  460 km, ja aikaa kului yhdeksän tuntia pysähdykset mukaan lukien. Maisemat olivat kuitenkin niin hienot, ettei missään vaiheessa ehtinyt tulla tylsää.

IMG_6684.JPG
Taukopaikalla jossain matkan varrella
IMG_6338.JPG
Lampaita näkyi enemmän kuin ehdittiin laskemaan.
IMG_6855.JPG
Huka Falls -vesiputous Taupon lähellä

Lisää maisemia matkan varrelta Flickrissä.