Merenrantaa ja viikinkiaikainen venehauta (ti 27.6.2017)

Toisen päivän varsinainen kohde oli Mulden suojelualue Fröjelissä 40 kilometriä Visbystä etelään. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin matkan varren nähtävyyksiin, ja lisää Muldesta seuraa myöhemmässä postauksessa. Fröjeliin pääsee Visbystä vilkkaasti liikennöityä rannikkotietä 140, joka on Gotlannin mittakaavassa oikea pikatie ja reunustettu myös poikkeuksellisen pitkältä matkalta kevyenliikenteenväylällä. Toftan eteläpuolella tie kulkee useassa kohtaa melkein kiinni merenrannassa, mistä on upeat näkymät avomerelle. Yhdessä tällaisessa kohdassa vähän Västergarnista etelään oli pysäköintialue ja pääsy aidan yli portaita pitkin rantalaitumelle, joka täytyi toki käydä katsastamassa.

Tie 140 Västergarnista etelään. Tien oikealla eli länsipuolella näkyy rantalaidun, jonne pääsi portaita pitkin aidan yli. Horisontissa siintää Lilla Karlsön saari.

Avointa rantalaidunta Västergarnin eteläpuolella. Lähes koko Gotlannin rannikko on suojeltu 100-300 metrin leveydeltä. Näin muodostuvan Gostlandskusten-nimisen luonnonsuojelualueen kokonaispinta-ala on 10 400 ha.

Kapealta merenrantalaitumelta oli esteetön näköala kohti ulappaa ja horisontissa siintävää, profiililtaan erikoisen muotoista Lilla Karlsön saarta sekä läheistä Utholmenin matalaa lammas- ja lintusaarta. Pienessä poukamassa rannan tuntumassa uiskenteli joutsenpari, ja heti levävallin yläpuolella kasvoi runsaasti koirankieltä. Laitumella kasvoi myös mm. verikurjenpolvea, suikerohanhikkia ja lännenkurhoa. Pienestä kosteasta painanteesta löysin valkokukkaisen, 3-kehälehtisen vesikasvin, jolle en heti keksinyt nimeä. Vasta kotona sain määritettyä kasvin Suuren Pohjolan Kasvion avulla pystysarjasarpioksi. Ei ihme, ettei nimeä meinannut löytyä, koska lajia ei tavata Suomessa. Kasvit ovat siitä mukava harrastus, että aina riittää uutta opittavaa.

Rohtokoirankieli (Cynoglossum officinalis) on vanhan kulttuurin seuralaislaji, jota pahan hajunsa takia istutettiin talojen seinustoille pitämään hiiret ja rotat loitolla. Gotlannissa laji kasvoi merenrannalla muodostaen kookkaita kasvustoja heti levävallin yläpuolelle. Suomessa koirankieli on lounainen ja harvinaistuva, silmälläpidettäväksi luokiteltu laji. En ole koskaan nähnyt lajia Suomessa.

Suikerohanhikki (Potentilla reptans) suikerteli nimensä mukaisesti pitkin maata. Etelä-Ruotsissa laji on yleinen, ja Suomessakin se kasvaa etenkin Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa alun perin laivojen painolastimaan mukana kulkeutuneena.

Pystysarjasarpiota (Baldellia ranunculoides) tavataan Pohjoismaissa vain Tanskassa ja eteläisimmässä Ruotsissa. Gotlannissa laji on kohtalaisen yleinen mutta muualla harvinainen.

Laitumelta matka jatkui ilman pysähdyksiä Muldeen. Suojelualueen kohdalla tien toisella puolella oli sopivasti parkkipaikka, jonka vieressä oli upea kukkameren täyttämä laidunalue ja pronssikautinen venehauta, Gannarve skeppssätning. Tällekin laitumelle pääsi aidan yli portaita, vaikka alueella oli hevosia laiduntamassa. Periaatteessa hevoslaitumelle ei olisi hyvä mennä, mutta koska hevoset olivat ison laidunalueen toisessa päässä, uskaltauduin ihmettelemään laitumen kasvillisuutta ja venehautaa lähietäisyydeltä. Horisontissa siinsi jälleen Lilla Karlsö, täällä kuitenkin selvästi aiempaa pysähdyspaikkaa lähempänä.

Näkymä Gannarven laidunalueen yli kohti Lilla Karlsön suojeltua saarta, joka on lähes kokonaan puutonta kalkkikiviylänköä. Lilla Karlsö ja läheinen Stora Karlsö ovat Itämeren ainoita varsinaisia lintusaaria. Saarille pääsee vuoroveneellä, mutta meillä ei ollut valitettavasti aikaa vierailla niillä.

Gotlannista tunnetaan 350 myöhäispronssikautista (n. 1100-400 eKr) venehautaa. Gannarven laitumella on ollut kaksi tällaista kivillä veneen muotoon rajattua hauta-aluetta. Toinen näistä oli kuitenkin maan muokkauksen seurauksena kadonnut kokonaan 1800-luvulle tultaessa ja toisestakin oli vain muutama kivi jäljellä. Paremmin säilynyt hauta restauroitiin 1960-luvulla.

Iso osa Gannarven laitumesta oli sinisen neidonkielimeren peitossa. Ruotsalaiset ovat ymmärtäneet kasvin syvimmän olemuksen selvästi suomalaisia paremmin, mikä näkyy nimeämisessä: ”blåeld” eli sinituli kuvastaa täydellisesti näkyä Gannarvessa ja kaikkialla, missä neidonkieltä kasvaa massoittain. Sinisen lomassa näkyi peltomaitikan punaisia täpliä sekä masmalon ja päivännoudon kultaläikkiä. Myös ahokylmänkukan pölypalloja oli siellä täällä, ja laitumen reunalla kukkivat parsa ja käärmeenlaukka. Erästä kookasta huulikukkaista kasvia jäin ihmettelemään, eikä asiaa auttanut se, ettei kasvi ollut vielä kukassa. Vasta kotona onnistuin määrittämään kasvin valokuvasta Suuren Pohjolan kasvion ja pitkällisen googlettamisen avulla loistosalviaksi.

Neidonkieli ja peltomaitikka värjäsivät Gannarven laitumen sinipunaiseksi.

Myös keltaista väriä löytyi, tässä masmalon (Anthyllis vulneraria) värjäämänä.

Loistosalvia (Salvia x sylvestris) on lehtosalvian (S. nemorosa) ja niittysalvian (S. pratensis) risteymä ja Suomessa suosittu koristekasvi. Suuren Pohjolan kasvion mukaan loistosalvia esiintyy luonnossa kantalajejaan yleisemmin.

Lisää kuvia Flickrissä.

Nähtyjä lajeja:

Västergarnin rantalaidun
pystysarjasarpio	flocksvalting	Baldellia ranunculoides
lännenkurho	kortbladig spåtistel	Carlina vulgaris ssp. vulgaris
rohtokoirankieli	hundtunga	Cynoglossum officinale
sikoangervo	brudbröd	Filipendula vulgaris
verikurjenpolvi	blodnäva	Geraneum sanguineum
suikerohanhikki	revfingerört	Potentilla reptans
sinivatukka	blåhallon	Rubus caesius
pukinparta	ängshaverrot	Tragopogon pratensis
Gannarven laidun
käärmeenlaukka	skogslök	Allium scorodoprasum
masmalo	getväppling	Anthyllis vulneraria
ruokaparsa	sparris	Asparagus officinalis
kurjenkello	stor blåklocka	Campanula persicifolia
ketokaunokki	väddklint	Centaurea scabiosa
neidonkieli	blåeld	Echium vulgare
ahomatara	vitmåra	Galium boreale
päivännouto	solvända	Helianthemum nummularium
päivänkakkara	prästkrage	Leucanthemum vulgare
peltomaitikka	pukvete	Melampyrum arvense
huopakeltano	gråfibbla	Pilosella officinarum
ahokylmänkukka	fältsippa	Pulsatilla pratensis
loistosalvia	skogssalvia	Salvia x sylvestris
nurmikohokki	smällglim	Silene vulgaris
jänönapila	harklöver	Trifolium arvense