Merenrantaa ja viikinkiaikainen venehauta (ti 27.6.2017)

Toisen päivän varsinainen kohde oli Mulden suojelualue Fröjelissä 40 kilometriä Visbystä etelään. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin matkan varren nähtävyyksiin, ja lisää Muldesta seuraa myöhemmässä postauksessa. Fröjeliin pääsee Visbystä vilkkaasti liikennöityä rannikkotietä 140, joka on Gotlannin mittakaavassa oikea pikatie ja reunustettu myös poikkeuksellisen pitkältä matkalta kevyenliikenteenväylällä. Toftan eteläpuolella tie kulkee useassa kohtaa melkein kiinni merenrannassa, mistä on upeat näkymät avomerelle. Yhdessä tällaisessa kohdassa vähän Västergarnista etelään oli pysäköintialue ja pääsy aidan yli portaita pitkin rantalaitumelle, joka täytyi toki käydä katsastamassa.

Tie 140 Västergarnista etelään
Tie 140 Västergarnista etelään. Tien oikealla eli länsipuolella näkyy rantalaidun, jonne pääsi portaita pitkin aidan yli. Horisontissa siintää Lilla Karlsön saari.
Avointa rantalaidunta Västergarnin eteläpuolella
Avointa rantalaidunta Västergarnin eteläpuolella. Lähes koko Gotlannin rannikko on suojeltu 100-300 metrin leveydeltä. Näin muodostuvan Gostlandskusten-nimisen luonnonsuojelualueen kokonaispinta-ala on 10 400 ha.

Kapealta merenrantalaitumelta oli esteetön näköala kohti ulappaa ja horisontissa siintävää, profiililtaan erikoisen muotoista Lilla Karlsön saarta sekä läheistä Utholmenin matalaa lammas- ja lintusaarta. Pienessä poukamassa rannan tuntumassa uiskenteli joutsenpari, ja heti levävallin yläpuolella kasvoi runsaasti koirankieltä. Laitumella kasvoi myös mm. verikurjenpolvea, suikerohanhikkia ja lännenkurhoa. Pienestä kosteasta painanteesta löysin valkokukkaisen, 3-kehälehtisen vesikasvin, jolle en heti keksinyt nimeä. Vasta kotona sain määritettyä kasvin Suuren Pohjolan Kasvion avulla pystysarjasarpioksi. Ei ihme, ettei nimeä meinannut löytyä, koska lajia ei tavata Suomessa. Kasvit ovat siitä mukava harrastus, että aina riittää uutta opittavaa.

IMG_9693
Rohtokoirankieli (Cynoglossum officinalis) on vanhan kulttuurin seuralaislaji, jota pahan hajunsa takia istutettiin talojen seinustoille pitämään hiiret ja rotat loitolla. Gotlannissa laji kasvoi merenrannalla muodostaen kookkaita kasvustoja heti levävallin yläpuolelle. Suomessa koirankieli on lounainen ja harvinaistuva, silmälläpidettäväksi luokiteltu laji. En ole koskaan nähnyt lajia Suomessa.
Suikerohanhikki (Potentilla reptans)
Suikerohanhikki (Potentilla reptans) suikerteli nimensä mukaisesti pitkin maata. Etelä-Ruotsissa laji on yleinen, ja Suomessakin se kasvaa etenkin Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa alun perin laivojen painolastimaan mukana kulkeutuneena.
Pystysarjasarpio (Baldellia ranunculoides)
Pystysarjasarpiota (Baldellia ranunculoides) tavataan Pohjoismaissa vain Tanskassa ja eteläisimmässä Ruotsissa. Gotlannissa laji on kohtalaisen yleinen mutta muualla harvinainen.

Laitumelta matka jatkui ilman pysähdyksiä Muldeen. Suojelualueen kohdalla tien toisella puolella oli sopivasti parkkipaikka, jonka vieressä oli upea kukkameren täyttämä laidunalue ja pronssikautinen venehauta, Gannarve skeppssätning. Tällekin laitumelle pääsi aidan yli portaita, vaikka alueella oli hevosia laiduntamassa. Periaatteessa hevoslaitumelle ei olisi hyvä mennä, mutta koska hevoset olivat ison laidunalueen toisessa päässä, uskaltauduin ihmettelemään laitumen kasvillisuutta ja venehautaa lähietäisyydeltä. Horisontissa siinsi jälleen Lilla Karlsö, täällä kuitenkin selvästi aiempaa pysähdyspaikkaa lähempänä.

Näkymä Gannarven laidunalueen yli kohti Lilla Karlsötä.
Näkymä Gannarven laidunalueen yli kohti Lilla Karlsön suojeltua saarta, joka on lähes kokonaan puutonta kalkkikiviylänköä. Lilla Karlsö ja läheinen Stora Karlsö ovat Itämeren ainoita varsinaisia lintusaaria. Saarille pääsee vuoroveneellä, mutta meillä ei ollut valitettavasti aikaa vierailla niillä.
Gannarven venehauta
Gotlannista tunnetaan 350 myöhäispronssikautista (n. 1100-400 eKr) venehautaa. Gannarven laitumella on ollut kaksi tällaista kivillä veneen muotoon rajattua hauta-aluetta. Toinen näistä oli kuitenkin maan muokkauksen seurauksena kadonnut kokonaan 1800-luvulle tultaessa ja toisestakin oli vain muutama kivi jäljellä. Paremmin säilynyt hauta restauroitiin 1960-luvulla.

Iso osa Gannarven laitumesta oli sinisen neidonkielimeren peitossa. Ruotsalaiset ovat ymmärtäneet kasvin syvimmän olemuksen selvästi suomalaisia paremmin, mikä näkyy nimeämisessä: ”blåeld” eli sinituli kuvastaa täydellisesti näkyä Gannarvessa ja kaikkialla, missä neidonkieltä kasvaa massoittain. Sinisen lomassa näkyi peltomaitikan punaisia täpliä sekä masmalon ja päivännoudon kultaläikkiä. Myös ahokylmänkukan pölypalloja oli siellä täällä, ja laitumen reunalla kukkivat parsa ja käärmeenlaukka. Erästä kookasta huulikukkaista kasvia jäin ihmettelemään, eikä asiaa auttanut se, ettei kasvi ollut vielä kukassa. Vasta kotona onnistuin määrittämään kasvin valokuvasta Suuren Pohjolan kasvion ja pitkällisen googlettamisen avulla loistosalviaksi.

Peltomaitikka ja neidonkieli
Neidonkieli ja peltomaitikka värjäsivät Gannarven laitumen sinipunaiseksi.
Masmalo (Anthyllis vulneraria)
Myös keltaista väriä löytyi, tässä masmalon (Anthyllis vulneraria) värjäämänä.
Loistosalvia (Salvia x sylvestris)
Loistosalvia (Salvia x sylvestris) on lehtosalvian (S. nemorosa) ja niittysalvian (S. pratensis) risteymä ja Suomessa suosittu koristekasvi. Suuren Pohjolan kasvion mukaan loistosalvia esiintyy luonnossa kantalajejaan yleisemmin.

Lisää kuvia Flickrissä.

Nähtyjä lajeja:

Västergarnin rantalaidun
pystysarjasarpio flocksvalting Baldellia ranunculoides
lännenkurho kortbladig spåtistel Carlina vulgaris ssp. vulgaris
rohtokoirankieli hundtunga Cynoglossum officinale
sikoangervo brudbröd Filipendula vulgaris
verikurjenpolvi blodnäva Geraneum sanguineum
suikerohanhikki revfingerört Potentilla reptans
sinivatukka blåhallon Rubus caesius
pukinparta ängshaverrot Tragopogon pratensis
Gannarven laidun
käärmeenlaukka skogslök Allium scorodoprasum
masmalo getväppling Anthyllis vulneraria
ruokaparsa sparris Asparagus officinalis
kurjenkello stor blåklocka Campanula persicifolia
ketokaunokki väddklint Centaurea scabiosa
neidonkieli blåeld Echium vulgare
ahomatara vitmåra Galium boreale
päivännouto solvända Helianthemum nummularium
päivänkakkara prästkrage Leucanthemum vulgare
peltomaitikka pukvete Melampyrum arvense
huopakeltano gråfibbla Pilosella officinarum
ahokylmänkukka fältsippa Pulsatilla pratensis
loistosalvia skogssalvia Salvia x sylvestris
nurmikohokki smällglim Silene vulgaris
jänönapila harklöver Trifolium arvense