Brucebon kämmekkäniityt ja merenranta (ke 28.6.)

Viimeiseksi retkipäiväksi säästimme lähikohteen: Brucebon luonnonsuojelualue sijaitsee lentokentän vieressä vain 7 km Visbystä pohjoiseen. Luonnonsuojelualueen koko on noin 35 hehtaaria ja se käsittää upean merenrantaniityn lisäksi pienen suon, laidunniityn, kuusimetsää, kallioluolia ja linnavuoren, jolta aukeaa hieno näköala rantaniitylle ja merelle. Saavuimme alueelle Brucebon taiteilijatalon puolelta, josta helpoin reitti alas rantaan kulkee taiteilijantalon pihamaan poikki. Emme kuitenkaan älynneet alussa tätä reittiä, vaan lähdimme kulkemaan pieneltä parkkipaikalta läpi metsän, jossa polku vei alas turhan jyrkkää rinnettä. Metsän jälkeen vastaan tuli laidunalue, jonne pääsi kipuamaan portaita aidan yli. Laidunalueen toisella puolella kasvoi kapeana nauhana mäntymetsää, jonka jälkeen avautui merenrantaniitty pitkospuineen. Koko komeuden yläpuolella kohosi linnavuori, jonne pääsi portaita metsästä jyrkänteen alta.

Brucebon rantaniityllä pääsee liikkumaan pitkospuita pitkin. Niityn uloin osa on lintujensuojelualuetta, jossa liikkuminen on kielletty.

Brucebon niittyjen ja metsän yläpuolella kohoaa jyrkkä kallioseinämä. Kallion päällä on muinaislinna ja näköalapaikka.

Kalliojyrkänteen päältä aukesi huikea näköala rantaniitylle ja merelle. Kiipesin näköalapaikalle jyrkkiä portaita jyrkänteen juurelta vain huomatakseni, että ihan viereen olisi päässyt myös autolla yläkautta.

Ylempänä metsässä kasvoi runsaasti villiintynyttä saksankärhöä, joka ei kuitenkaan ollut kukassa.

Aulikki Salmian Pohjolan uhanalaiset kämmekät -teoksen mukaan Brucebon suojelualueelta on löytynyt yhteensä 15 eri kämmekkälajia (tai oikeammin ”lajia”, koska kämmeköiden systematiikka ei ole täysin vakiintunutta). Itse laskin löytäneeni alueelta kymmenen eri kämmekkää, jotka olivat tummaneidonvaippa, suoneidonvaippa, kirkiruoho, kalkkimaariankämmekkä, punakämmekkä, kaitakämmekkä, kimalaisorho, keltalehdokki, pyramidi- eli kartiokalkkikämmekkä ja pesäjuuri. Näkemättä jäi mm. Suomesta hävinnyt pienikokoinen mesikämmekkä (Herminium monorchis), jonka pitäisi useiden lähteiden mukaan kasvaa Brucebon merenrantaniityllä. Yritin kyllä kovasti etsiä mesikämmekkää, mutta ilmeisesti se ei vielä kukkinut tai sitten en vaan osannut etsiä oikeasta paikasta.

Iloisen yllätyksen kämmekkärintamalla tarjosi rantamänniköstä yhyttämäni yksittäinen pyramidi- eli kartiokalkkikämmekkä, joka juuri aloitteli kukintaansa ja josta ei ollut mainintaa etukäteislähteissäni. Tätä lajia ei voi nähdä Suomessa.

Kimalaisorho kukki runsaana rantaniityllä. Laji houkuttelee hyönteismäisillä kukillaan velhopistiäiskoiraita parittelemaan itsensä kanssa. Kukat pölyttyvät, kun pistiäiskoiraat lentävät kukasta toiseen. Kimalaisorhoa kasvaa Suomessa vain Ahvenanmaalla ja yhdellä paikalla Turun saaristossa.

Matalakasvuista suoneidonvaippaa oli runsaasti Brucebon rantaniityn yläosassa. Suomessa laji on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu koko maassa Ahvenanmaa mukaan lukien.

Punakämmekkä on Gotlannissa yleinen mutta Suomessa vaarantunut. Kuvan punakämmekät lienevät alalajiltaan tavallisia suopunakämmeköitä.

Brucebon monimuotoinen habitaattivalikoima tarjosi paljon muitakin mielenkiintoisia kasvilöytöjä kuin kämmeköitä. Rantaniityllä kasvoi minulle uusina tuttavuuksina mm. rento-orakkoa, parsahernettä, taarnaa, lettokarhunruohoa ja lakastuneita jauhoesikoita. Ojavesikrassi ja hanhenputki olivat vallanneet pienen puron, joka virtasi metsästä niityn halki mereen. Linnavuoren juurelta voi useiden lähteiden mukaan löytää harvinaisen kalkki-imarteen (Gymnocarpium robertianum) ja alueen pohjoisosan rantahietikolta arokeulankärjen (Oxytropis pilosa), jotka jäivät kuitenkin reissullamme näkemättä. Joka tapauksessa Brucebon luonnonsuojelualue on upea ja monipuolinen luontokeidas, jossa jokaisen Visbyn-matkaajan kannattaa ehdottomasti vierailla.

Rento-orakko on Gotlannissa yleinen merenranta- ja tienvarsikasvi. Suomessa sitä tavataan satunnaisesti.

Meriparsaherne kasvaa siellä täällä Etelä-Ruotsin merenrannoilla. Suomessa lajia ei tavata.

Lettokarhunruohoa tavataan Pohjoismaissa vain Gotlannissa. Lähikuvan perusteella ruotsinkielinen nimi ’kärrlilja’ on oikeutettu, ja laji kuuluu yksisirkkaisiin kuten liljakasvit.

Ojavesikrassin massakukinta värjäsi niityn poikki virtaavan puron valkoiseksi. Laji on iso- ja pikkuvesikrassin risteymä. En meinannut millään saada lajille edes sukutason määritystä, koska vesikrasseja ei kasva Suomessa.

Lintujensuojelualueen tuntumassa näkyi luonnollisesti myös mielenkiintoisia lintuja. Ristisorsapesue päivysti rantakivillä.

Lisää kuvia Flickrissä.

Nähtyjä lajeja:

Kämmekät
pyramidikämmekkä	salepsrot	Anacamptis pyramidalis
kalkkimaariankämmekkä	skogsnycklar	Dactylorhiza fuchsii
punakämmekkä	ängsnycklar	Dactylorhiza incarnata
kaitakämmekkä	sumpnycklar	Dactylorhiza traunsteineri
tummaneidonvaippa	purpurknipprot	Epipactis atrorubens
suoneidonvaippa	kärrknipprot	Epipactis palustris
kirkiruoho	brudsporre	Gymnadenia conopsea
pesäjuuri	nästrot	Neottia nidus-avis
kimalaisorho	flugblomster	Ophrys insectifera
keltalehdokki	grönvit nattviol	Platanthera clorantha
Muut
hanhenputki	bäckmärke	Berula erecta
räpelö	darrgräs	Briza media
lännenkurho	kortbladig spåtistel	Carlina vulgaris ssp. vulgaris
pikkusappi	dvärgarun	Centaurium pulchellum
taarna	ag	Cladium mariscus
saksankärhö	skogsklematis	Clematis vitalba
luhtavilla	ängsull	Eriophorum angustifolium
päivännouto	solvända	Helianthemum nummularium
meriparsaherne	klöverärt	Lotus maritimus
ojavesikrassi	vinterfräne	Nasturtium x sterile
rento-orakko	puktörne	Ononis spinosa ssp. procurrens
siniyökönlehti	tätört	Pinguicula vulgaris
katkeralinnunruoho	rosettjungfrulin	Polygala amarella
jauhoesikko	majviva	Primula farinosa
lettokarhunruoho	kärrlilja	Tofieldia calyculata
ojatädyke	bäckveronika	Veronica beccabunga