Alvena lindaräng – niittykasvillisuuden eldorado (ma 26.6.2017)

Ensimmäinen kohteemme oli Alvena lindaräng, lehdesniitty Vallstenan alueella n. 25 km Visbystä itään. Kohde valikoitui Aulikki Salmian Pohjolan uhanalaiset kämmekät -kirjan Gotlannin 12 kämmekkäkohteen joukosta kirjailijan itsensä nimenomaisen suosituksen perusteella. Niitylle oli helppo löytää, koska se oli näköetäisyydellä Vallstenan kirkosta ja sinne oli hyvät opasteet tieltä. Niityn laidalla on pieni siistein käymälöin varustettu parkkipaikka, jossa ei ainakaan käyntipäivänämme ollut ruuhkaa. Meillä oli onnea sään suhteen, sillä menomatkalla tuli välillä reippaastikin vettä, mutta juuri ennen niitylle saapumista sade taukosi ja vähän myöhemmin aurinkokin alkoi paistaa. Harmi vain, että navakan tuulen takia lähes kaikki päivän kasvikuvat olivat enemmän tai vähemmän tärähtäneitä.

Alvena lindaräng -niittyn sisäänkäynti. Niitty on aidattu.

Alvena lindaräng (6 ha) on yksi Gotlannin suurimmista säännöllisesti hoidettavista niityistä. Luonnonsuojelualue siitä tuli vuonna 1980. Alue on harvapuustoisen hakamaan ja tiheämpien lehtipuusaarekkeiden kirjomaa mosaiikkia, jossa näkyvät edelleen selvästi perinteisen lehdesniittytalouden jäljet. Puukerros koostuu jaloista lehtipuista, kuten metsälehmuksesta (Gotlannin ainoa merkittävä esiintymä), tammesta ja lehtojalavasta, sekä haavasta. Kenttäkerroksen kukkarunsaus sekä puiden alla että etenkin niiden välissä on keskikesällä päätähuimaava. Alueella kulkee noin kolmen kilometrin pituinen luontopolku, joka jatkuu myös varsinaisen suojelualueen ulkopuoliselle laitumelle. Me pysyttelimme kuitenkin varsinaisen niityn alueella, koska siellä oli helpompi kulkea ja nähtävää riitti sielläkin enemmän kuin laki sallii.

Suojellut lehdesniityt ovat syntyneet perinteisen karjanhoidon vaikutuksesta. Lehdesniittyjä on niitetty tai laidunnettu, ja niiden puista on katkottu lehdeksiä karjan rehuksi. Valkoiset tupsut ovat sikoangervoa, joka kasvoi niityllä runsaana.

Niityn kukkarunsautta, näkyvimpinä lajeina päivänkakkara ja etualan violetti isoniittyhumala, joka on Gotlannin ja Öölannin kalkkimaiden erikoisuus.

Heti portilla meitä tervehtivät päivännoutojen kultatäplät ja niittyräpelön hauskasti tuulessa värisevät tähkylät. Pian vastaan tuli myös sikoangervoa, isoniittyhumalaa, pienenpieniä linnunruohoja, purtojuurta, tuulessa heiluvia otasukapäitä, häränsilmiä, sinilupikkaa, röyhyhelmikkää ja vaikka mitä hienouksia. Olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa, ja erityisesti linnunruohot ja otasukapää ilahduttivat, koska tämä oli ensimmäinen kohtaaminen niiden kanssa luonnossa. Kääntöpuolena on todettava, että tällaisen kukkaloiston jälkeen hienoinkin suomalainen niitty vaikuttaa kovin vaisulta.

Sikoangervo, purtojuuri, puna-apila ja isolaukku

Häränsilmä ja päivännouto loistivat kilpaa auringon kanssa.

Pienenpienet linnunruohot ovat Suomessa pääosin lounaisia harvinaisuuksia. Katkeralinnunruoho (vas.) kasvoi niityllä melko yleisenä ja tupsulinnunruoho (oik.) niukkana.

Otasukapää, röyhyhelmikkä, niittyräpelö ja sinilupikka ovat Suomessa lähinnä Ahvenanmaan erikoisuuksia. Tuulinen päivä teki heinien kuvaamisesta melkoista taistelua tuulimyllyjä vastaan.

Alvenasta on tavattu 12 kämmekkälajia, joista soikkokaksikko, kalkkimaariankämmekkä ja valkolehdokki kukkivat todella runsaasti vierailumme aikana. Myös kirkiruoho oli siellä täällä edelleen kukassa. Lehtoneidonvaippa puolestaan oli tiukasti nupulla, mutta paljon löytyi jo lakastuneita kämmeköitä, joista oli paha mennä sanomaan varmasti tai edes epävarmasti, mikä laji oli kyseessä. Yhden soikkokämmekän onnistuin kuvaamaan, mutta senkään kunnossa ei ollut hurraamista. Kämmeköiden runsaus oli paikoin käsittämättömän suuri, mutta lajistollisesti niityn tarjonta oli kenties vähän vaatimattomampi, kuin mitä ennalta odotin. Alvena lindaräng oli kuitenkin maisemallisesti ja kasvillisuuden puolesta kokonaisuutena niin hieno kohde, että suosittelen sitä varauksetta kaikille Gotlantiin matkaaville, jos luontoretkeily edes vähäsen kiinnostaa.

Soikkokaksikkojen kynttilät loistivat joka puolella.

Valkolehdokki ja kalkkimaariankämmekkä. Taustalla näkyy kuihtuneita kirkiruohoja.

Sinisiipiä ja hopeatäpliä liihotteli siellä täällä. Tämä lienee orvokkihopeatäplä (Argynnis aglaja).

Lisää kuvia löytyy Flickristä.

Nähtyjä kasvilajeja:

Kämmekät
kalkkimaariankämmekkä	skogsnycklar	Dactylorhiza fuchsii
lehtoneidonvaippa	skogsknipprot	Epipactis helleborine
kirkiruoho	brudsporre	Gymnadenia conopsea
soikkokaksikko	tvåblad	Listera ovata
soikkokämmekkä	johannesnycklar	Orchis militaris
valkolehdokki	nattviol	Platanthera bifolia
Muut
karhunlaukka	ramslök	Allium ursinum
mäkilehtoluste	backskafting	Brachypodium pinnatum
niittyräpelö	darrgräs	Briza media
vanakeltto	klasefibbla	Crepis praemorsa
otasukapää	kamäxing	Cynosurus cristatus
sikoangervo	brudbröd	Filipendula vulgaris
päivännouto	solvända	Helianthemum nummularium
harjuhäränsilmä	slåtterfibbla	Hypochoeris maculata
ahopellava	vildlin	Linum catharcticum
peltomaitikka	pukvete	Melampyrum cristatum
röyhyhelmikkä	lundslok	Melica uniflora
katkeralinnunruoho	rosettjungfrulin	Polygala amarella
tupsulinnunruoho	toppjungfrulin	Polygala comosa
isoniittyhumala	praktbrunört	Prunella grandiflora
sinilupikka	älväxing	Sesleria caerulea
purtojuuri	ängsvädd	Succisa pratensis
metsälehmus	skogslind	Tilia cordata
lehtojalava	lundalm	Ulmus minor