Klinteklinten – raukkeja kuivalla maalla (ma 26.6.2017)

Kun Alvenan niitty oli nähty, kello ei ollut vielä hirveästi ja sää oli edelleen aurinkoinen. Siksi emme lähteneet suoraan takaisin länteen kohti Visbyä vaan jatkoimme matkaa itään ajatuksena kiertää takaisin majapaikkaan itärannikon kautta, jonne ei ole Vallstenasta pitkä matka. Itärannikon 146-tien varrella juuri ennen Bogen risteystä risteyksen eteläpuolella ja heti tien länsipuolella näkyi yhtäkkiä kalkkikalliopylväitä eli raukkeja. Hetken kuluttua vastaan tuli myös parkkipaikka, joten ei muuta kuin sinne! Parkkipaikan opastaulu kertoi meidän tulleen Klinteklintenin luonnonsuojelualueelle, jolla on useita raukkeja noin 300 metrin matkalla. Olimme päättäneet jo Gotlannin-matkaa suunnitellessamme, ettemme edes yritä ehtiä kolmen päivän aikana Gotlannin etelä- ja pohjoisosien kuuluisille raukkialueille. Nyt löysimme kuitenkin raukkeja aivan sattumalta matkan varrelta ja vielä sellaisesta paikasta, jonka olemassaolosta emme olleet edes kuulleet. Mielenkiintoiset luonnonkohteet on onneksi viitoitettu Gotlannissa yleensä niin hyvin, että niille löytää etsimättäkin, jos vain sattuu kulkemaan ohi.

Klinteklintenin raukkialue
Klinteklintenin raukkialue sijaitsee 146-tien varressa noin kilometrin 147-tien risteyksestä (Bogen risteys) etelään. Luonnonsuojelualueella on 300 metrin matkalla lukuisia raukkeja kalkkikalliojyrkänteen ja tien välissä.

Raukit ovat kalkkikivipaasia tai -kumpareita, joiden ympäriltä heikompi kiviaines on aikojen saatossa jauhautunut meren aaltojen vaikutuksesta pois. Klinteklintenin raukkialue tosin sijaitsee nykyään n. 1,5 kilometriä rannikolta sisämaahan päin tien ja kalkkikalliorinteen välissä. Maasto on avointa ketoa, jolla kulkee raukkien lomassa kohtalaisen helppokulkuinen polku. Polku myös kiipeää jyrkän kalkkikalliorinteen päälle, josta on hienot näköalat raukkialueelle ja horisontissa siintävälle tehdasalueele. Klinteklintenin erikoisuutena on ns. raukkiportti, iso kalkkipaasi jonka alaosassa on reikä, josta ihminen mahtuu ryömimään läpi.

Rapautunut kalkkikalliojyrkänne on monille kasveille mieluinen kasvualusta.
Rapautunut kalkkikalliojyrkänne on monille kasveille mieluinen kasvualusta.
IMG_9404
Raukkialuetta kalliojyrkänteen päältä nähtynä. Alueen itälaidalla kulkee tie 146.
IMG_9345
Klinteklintenin raukkiportti

Raukkialueen kedolla kasvoi runsaasti mm. käärmeenpistonyrttiä, neidonkieltä, ahokylmänkukkaa ja tietysti päivännoutoa. Kalkkilohkareilla kiipeili seinäraunioista ja meilläkin huonekasvipuolelta tuttua murattia, joka kasvaa Gotlannissa luonnonvaraisena. Myös mielenkiintoisia heiniä, kuten ketotähkiötä ja tähkähelmikkää, tuli kedolla vastaan. Kalkkikivialustalla kalliojyrkänteen päällä kasvoi mm. valkomaksaruohoa, tähkätädykettä sekä verikurjenpolvea.

Käärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hirundinaria)
Käärmeenpistonyrtti (Vincetoxicum hirundinaria) kasvoi yleisenä raukkialueella.
Muratti (Hedera helix)
Muratti (Hedera helix) kiipeili kalkkilohkareella. Muratti esiintyy Gotlannissa luonnonvaraisena ja on saaren maakuntakukka.
Ahokylmänkukka (Pulsatilla pratensis)
Ahokylmänkukka (Pulsatilla pratensis) on kalkinsuosija ja kasvaa Gotlannissa yleisenä. Laji kukkii jo keväällä mutta on helppo havaita myös kesällä pölypallomaisista hedelmyksistään. Kaakkois-Gotlannissa esiintyy muutamalla paikalla myös harvinaista gotlanninkylmänkukkaa (Pulsatilla vulgaris ssp. gotlandica), jota ei tavata missään muualla maailmassa. Kuvassa keskellä näkyvä heinä on hietatähkiö (Phleum arenarium).
Valkomaksaruoho (Sedum album), tähkähelmikkä (Melica ciliata) ja neidonkieli (Echium vulgare)
Valkomaksaruoho (Sedum album), tähkähelmikkä (Melica ciliata) ja neidonkieli (Echium vulgare).

Kalkkikivikosta ja raukkien pinnasta voi löytää muinaisten eliöiden fossiileja, joiden irrottaminen lohkareista oli opastaulun varoitusten mukaan ehdottomasti kielletty. Eipä tullut houkutuksen vaaraa, kun ei sattunut yhtään fossiilia silmään, mutta kalkkilohkareiden rupijäkäläpäällystä silmäillessä tuli mieleen, että onkohan joku onneton joutunut joskus kartoittamaan koko Gotlannin kalkkijäkälälajiston. Ei taitaisi onnistua ihan kesätyönä sellainen projekti!

Kalkkijäkälä
Kalkkikallioilla elää poikkeuksellisen runsas jäkälälajisto. Suomessa kalkkijäkälien osuus koko maan jäkälälajistosta on arvion mukaan yli satakertainen kalkkikallioiden pinta-alaan nähden. Gotlannissa kalkkikalliot ovat yleisiä, joten jäkälälajien runsauskin on varmasti aivan omaa luokkaansa.

Lisää kuvia löytyy Flickristä.

Nähtyjä kasvilajeja:

hietalaukka sandlök Allium vineale
keltasauramo färgkulla Anthemis tinctoria
seinäraunioinen murruta Asplenium ruta-muraria
kalliotuhkapensas rött oxbär Cotoneaster scandinavicus
neidonkieli blåeld Echium vulgare
verikurjenpolvi blodnäva Geraneum sanguineum
muratti murgröna Hedera helix
päivännouto solvända Helianthemum nummularium
rehumailanen mellanlusern Medicago x varia
tähkähelmikkä grusslok Melica ciliata
hietatähkiö sandtimotej Phleum arenarium
ahokylmänkukka fältsippa Pulsatilla pratensis
valkomaksaruoho vit fetknopp Sedum album
hoikkaängelmä backruta Thalictrum simplex
tähkätädyke axveronika Veronica spicata
käärmeenpistonyrtti tulkört Vincetoxicum hirundinaria