Valoa pimeään syysiltaan Joensuun Botanialla 18.10.2018

Itä-Suomen yliopisto luopui keväällä 2012 Joensuun Botanian kasvitieteellisestä puutarhasta, joka on myös maailman pohjoisin trooppinen perhospuutarha. Puutarhan toiminta jatkui onneksi yksityisen yhdistyksen turvin, kunnes mm. Saana-tunturin juhlavalaistuksesta tunnettu valotaiteilija Kari Kola osti puutarhan vuoden 2018 alussa. Botanian ystävät ry jatkaa toimintaansa puutarhassa vastaamalla kasvien hoidosta. Kävin Botanialla ensimmäisen kerran vuoden 2017 alussa, jolloin Botania oli vielä lakkautusvaarassa yhdistyksen voimavarojen vähäisyyden vuoksi, ja uudemman kerran nyt edellisviikolla. Oli mielenkiintoista nähdä, miten uusi yrittäjä näkyi puutarhan toiminnassa.

IMG_20181018_174021.jpg
Botanian uudistunut julkisivuilme

Kiersin aluksi ulkopuutarhan, jossa en ollut aiemmin käynyt ollenkaan. Ruska oli jo enimmäkseen ohi ja polut mutaisia ja kurjassa kunnossa, mutta muutamia värikkäitä yksityiskohtia ulkoa vielä löytyi. Perhosteema oli yllättäen levittäytynyt myös ulos sateiseen lokakuun loppuiltapäivään valtavan pääkallokiitäjän muodossa. Lisäksi puutarhasta löytyi hauska värillisistä naruista viritetty taideteos. Heti ulkopuutarhan aidan ulkopuolella levittäytyi myös Joensuun kaupungin ylläpitämä kasvitieteellinen puisto, mutta siellä ei pikaisen kierroksen perusteella ollut näin myöhään syksyllä juurikaan nähtävää. Kesällä ja alkusyksystä varmasti vierailun arvoinen paikka sekin.

IMG_20181018_160424.jpg
Pääkallokiitäjä ja ruskan viime rippeet
IMG_20181018_160233.jpg
Kasjo Studio: Spectral

Sade hoputti siirtymään ulkoa sisätiloihin. Heti aulassa tulijaa tervehti viihtyisä kahvila, joka oli kokenut todellisen kasvojenkohotuksen. Uudistuneen ruokalistan maukas juustociabatta täytti kurnivan vatsan mukavasti. Myös kasvihuoneiden puolella oli tapahtunut muutoksia, joista ensimmäisenä silmään osui valtava neitoperhonen trooppisen huoneen katossa. Myös sisustusta oli kunnostettu, mutta vanhat tutut kasvit olivat edelleen pääosassa, vaikka vierailun ajankohta ei ehkä ollut kukkarunsauden kannalta paras mahdollinen.

IMG_20181018_170109.jpg
Kissanhäntä ja jättiläisneitoperhonen

Perhoshuoneesta paljastui surullinen tragedia. Perhosten suosikkikasvi viisikki kohotti kutsuvasti runsaita kukintojaan, mutta perhosia ei vain näkynyt. Onnistuin sentään löytämään ikkunalaudalta yhden korean lepattelijan, mutta se taisikin olla koko paikan ainoa. Kahvilassa selvisi, että pari viikkoa aiemmin perhoshuoneeseen oli päässyt sisään pari pikkulintua, jotka olivat tehneet turhan läheistä tuttavuutta perhosten ja niiden koteloiden kanssa. Uusi kotelolähetys Englannista ei ollut ehtinyt vielä saapua, ja siksi perhosia ei tosiaan näkynyt.

IMG_9289.JPG
Viisikki houkuttelee perhosia. Kuva tammikuulta 2017.
IMG_20181018_164254.jpg
Botanian viimeinen perhonen lokakuussa 2018

Perhosten kurja kohtalo oli harmittava takaisku etenkin lapsiperheille, joita paikalla oli runsaasti. Onneksi Botanian eläinmaailma ei rajoitu perhosiin: kultatöyhtökakadu Juuso huikkaili häkistään vanhaan tuttuun tapaansa reippaasti tervehdyksiä pienille ja isommille ihailijoilleen. Kasvihuonekierroksen lopussa olin astua kummallisen liikkuvan tikun päälle, joka osoittautui sauvasirkaksi. Sauvasirkan ei pitäisi kuulua Botanian näyttelykohteisiin ollenkaan, sillä se on kiusallinen kasvituholainen. Jostain sekin oli kuitenkin löytänyt tiensä ikuiseen tropiikkiin, puutarhurien harmiksi ja turistin ihmeteltäväksi.

IMG_20181018_163807.jpg
Kultatöyhtökakadu Juuso. Juuso on nimestään huolimatta neiti eikä herra.
IMG_20181018_181145.jpg
Sauvasirkka, ei-toivottu vieras Botanialla

Iltakuudella paljastui suurin ja suorastaan loistava muutos uudistuneella Botanialla. Ilta pimeni, mutta kasvihuone ei, kun tropiikkiin syttyi juhlavalaistus ja viidakko alkoi kylpeä punaisen ja sinisen sävyissä. Samalla katosta riippuvat isot perhoset alkoivat hohtaa upeasti lukemattomissa eri väreissä. Olin juuri pari päivää aiemmin käynyt Linnanmäen upeaa Valokarnevaalia ihailemassa, mutta Botanian iltavalaistuksessa palmujen katveessa oli kyllä ihan omanlaisensa taika. Perhoshuoneeseen iltavalaistus ei ulotu, joten siellä pääsee illallakin ihailemaan ja kuvaamaan eläviä perhosia.

IMG_20181018_181404.jpg
Valaistunut jättiläisneitoperhonen
IMG_20181018_181025.jpg
Botanian iltavalaistus
IMG_20181018_180221.jpg
Kiinanruusu iltavalaistuksen syttyessä

Toivottavasti Botania kehittyy edelleen hyvään suntaan ja Joensuun kaupunkikin tajuaa panostaa tähän sananmukaisesti loistavaan nähtävyyteen. Ainakin liikenneyhteydet olivat kuluvana vuonna parantuneet, sillä Botanialle asti pääsee nyt keskustasta julkisilla linja-autovuoroilla. Muutos oli erittäin tervetullut, sillä edellisellä käyntikerralla linja-autolla pääsi vain urheilupuistoon asti, josta oli vielä reilun kilometrin matka 20 asteen pakkasessa.

IMG_20181018_181325.jpg
Botanian iltavalaistus
mde
Botanian iltavalaistus näkyy myös ohikulkijoille

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha 24.8.2017

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Piritassa noin 10 km keskustasta koilliseen. Kävin heinäkuussa pienellä lomamatkalla Tallinnassa mutten ehtinyt silloin puutarhaan, mikä jäi harmittamaan. Työpaikan Tallinnan-risteilyllä elokuun lopussa oli muutama tunti aikaa maissa, ja kasvitieteellinen puutarha houkutteli edelleen kovasti. Vaikka aikataulu oli tiukka (puutarha aukesi klo 10 ja takaisin laivalla piti olla klo 12), sain houkuteltua kaverin mukaan reissuun. Keskustasta olisi päässyt puutarhaan bussilla, mutta kahteen tyttöön kehtasi jo ottaa taksin, mikä olikin tiukan aikataulun kannalta melkeinpä välttämätöntä.

Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee melkein Piritan TV-tornin juurella.
Tallinnan kasvitieteellinen puutarha sijaitsee Tallinnan korkeimman rakennuksen Piritan TV-tornin juurella. Matkaa Tallinnan keskustasta puutarhaan on noin 10 km.

Aamu oli harmaa mutta kuiva, ja raikas sää suosi puutarhavierailua. Puutarhan ulkokokoelmassa (123 ha) on ennen kaikkea kasveja, jotka ovat kotoisin Viroa vastaavista ilmasto-oloista. Kasvit on istutettu teemoittain, ja alueelta löytyy mm. arboretum, vuoristopuutarha, ruusutarha ja aistipuutarha. Ehdimme kiertää puolessatoista tunnissa arboretumia lukuun ottamatta suurimman osan ulkoalueesta ja tutustua pikakelauksella myös kasvihuoneisiin. Pikavisiitti oli siis kaiken kaikkiaan varsin onnistunut, vaikka puutarhassa olisi helposti saanut kulumaan enemmänkin aikaa. Seuraavassa kuvia puutarhaviertailulta.

Ahokylmänkukka
Heti puutarhan sisäänkäynnin vieressä on pieni niitty, jossa kasvaa luonnonvaraisia eestiläisiä kasveja. Viimeiset lehtomaitikat kukkivat vielä niittyllä, ja onnistuin löytämään myös ahokylmänkukan (Pulsastilla patens) lehtiä.
Vuoristopuutarha
Vuoristopuutarha on istutettu porrasmaisesti matalaan rinteeseen.
IMG_4586
Puutarhassa riitti väriä vielä elokuun lopussakin.
Päivänliljakokoelma
Puutarhassa oli iso ja monipuolinen päivänliljakokoelma. Taustalla näkyy kasvihuonerakennus.
kirjosalvia (Salvia viridis)
Vaaleanpunalehtinen kirjosalvia (Salvia viridis) loisti hauskana väriläiskänä harmaassa aamussa.
Vesielementti
Puutarhassa on paljon erilaisia vesielementtejä ja alueen reunalla virtaa Piritajoki (Pirita jõgi).
kuningatarneidonkieli (Echium wildpretii
Muhkea kuningatarneidonkieli (Echium wildpretii) kukki näyttävästi mehikasvihuoneessa. Laji on kotoisin Kanariansaarilta ja voi kasvaa kolmimetriseksi.
kääpiövuohivauva
Pienessä aitauksessa kasvihuoneen lähellä majaili kolme suloista kääpiövuohivauvaa. Tämä kaveri keskittyi tiukasti ruokkakuppinsa sisältöön eikä välittänyt tylsistä turisteista tuon taivaallista.
onnenkäenkaali (Oxalis tetraphylla)
Sovimme meidät puutarhalle vieneen taksikuskin kanssa, että hän myös tulee hakemaan meidät puoli kahdeltatoista. Sovittuna aikana taksista ei kuitenkaan näkynyt jälkeäkään, ja ilmeni että kuski oli vielä toisella puolella kaupunkia. Alkoi hiukan hiki kihota pintaan, kun aikaa ehtiä laivalle oli vain reilu 20 minuuttia eli suunnilleen saman verran, kuin ajomatka puutarhalta satamaan kestää. Onneksi saimme nopeasti toisen taksin ja ehdimme hyvin laivaan. Liekö tämän bongaamamme ”onnenapilan” eli onnenkäenkaalin (Oxalis tetraphylla) ansiota, että puutarhavierailu päättyi kaikesta huolimatta onnellisesti.

Home sweet home

Onnellisesti kotona, ja paluumatkan aiheuttamat univelatkin on jo maksettu – 22 tunnin ”yöunet” tekivät ihmeitä!

Torstai (14.4.) oli viimeinen päiväni Wellingtonissa, ja sen vietin kiertelemällä kauppoja sekä jättämällä hyvästit Kasvitieteelliselle puutarhalle. Tällä kertaa huristelin ylös puutarhaan vaijeribussilla, joka tuli sekin näin matkan viime metreillä testattua. Oli oikein oivallinen kulkuväline (etenkin jalkavaivaisille), ja matkan pystyi maksamaan kätevästi Snapperilla. Alaspäin tulin kuitenkin nilkuttaen.

IMG_2491.JPG
Wellingtonin vaijeribussissa on tunnelmaa.

Kasvitieteellisessä yritin kysellä henkilökunnalta vinkkejä siitä, voisiko jossain vielä nähdä munuaissaniaisen. Kukaan ei valitettavasti muistanut sellaista nähneensä, vaikka sen pitäisi olla Pohjoissaarella ihan yleinen laji. Vierailin myös Begonia Housen kasvihuoneessa, joka oli edellisellä vierailulla jäänyt välistä sekä sen yhteydessä olevassa puutarhamyymälässä, josta löysin kaipaamani Uuden-Seelannin luonnonkukkaoppaan.

IMG_2834.JPG
Begonia Housessa oli begonioiden lisäksi vaikuttava kokoelma monenkirjavia värinokkosia (kuvassa mm. vasemmalla alhaalla).

Torstai-ilta kului pakatessa, ja yöunet jäivät kovin niukoiksi, sillä herätys oli kolmelta yöllä. Oli kyllä kaikkien aikojen masentavin herätys, kun tiedossa oli yli 30 tuntia lentomatkailua ja kaiken lisäksi ilman matkaseuraa. Kentällekin jouduin huristamaan taksilla, koska M:lla oli perjantaina työpäivä.

Lennot sujuivat onneksi suhteellisen kivutta. Ensimmäinen välilasku oli tällä kertaa  vaivaisen kolmen tunnin lennon jälkeen Melbournessa, jossa seuraavaa konetta jouduttiin odottelemaan ylimääräiset kolme varttia. Hiukan sydän alkoi tykyttää, kun kuulutukset kertoivat, että koneessa on ”pieni ongelma”, jota insinöörit parhaillaan selvittelevät. Kyse oli kuitenkin vain matkustamon lämpötilasta, jota ei heti saatu riittävän matalaksi, ja Singaporeen päästiin lähdön viivästymisestä huolimatta lähes aikataulussa reilun seitsemän tunnin lentämisen jälkeen. Matkalla päästiin myös ihailemaan Australian kuuluisaa Ayer’s Rockia lintuperspektiivistä.

Singaporessa odottelua oli reilu viisi tuntia. Changin lentokenttä on iso ja monien mielestä hienokin, mutta jalkavaivaiselle se tuntui turhan laajalta siirtymisiä helpottavista liukuhihnoista huolimatta. Uskaltauduin lentokenttäjunan kyydillä tutustumaan hiukan toiseenkin terminaaliin, mutta palasin pian odottelemaan omalle lähtöportille. Tylsää ei kuitenkaan ehtinyt tulla, sillä löysin juttuseuraa vanhemmasta suomalaisrouvasta, joka oli tullut samalla lennolla Melbournesta. Marimekon kassi on hyvä kansallisuusindikaattori!

IMG_2940.JPG
Singaporen Changin kentällä voi rentoutua useissa pienoispuutarhoissa. Tämä orkideapuutarha sijaitsee terminaalissa 1, josta mm. Finnair lentää. Vaihtomatkustajilla, joilla on pitkä odotusaika, on myös mahdollisuus tutustua kaupunkiin opastetuilla bussikierroksilla. Kaikki lauantain kierrokset olivat kuitenkin jo lähteneet siinä vaiheessa, kun älysin tiedustella osallistumismahdollisuutta.

Viimeinen, reilun 11 tunnin lento Singaporesta Helsinkiin oli raskain, koska tässä vaiheessa matkaa oli takana jo vuorokausi enkä vieläkään osannut nukkua koneessa. Lensimme yötä vasten, kone oli pimeänä, jalkatilaa oli niukasti ja Afganistanin yllä oli pitkä turbulenssijakso kuten tulomatkallakin. Ehkä se, että tiesin mitä on tulossa, kuitenkin auttoi, koska olo ei ollut yhtä pakokauhuinen kuin ensimmäisellä kerralla. Kaspianmeren jälkeen horisontissa alkoi kajastaa ensimmäinen päivänkajo, ja pian saimme ihailla upeaa auringonnousua. Harmaaseen Helsinkiin saavuimme kuuden jälkeen lauantaiaamuna, ja kentällä oli iloisena yllätyksenä kyyti odottamassa (kiitos P!).

Matkoilla minua palveli kolme lentoyhtiötä: Finnair (Hki-Singapore ja kääntäen), Qantas (Singapore-Australia ja kääntäen) sekä Jestar (Australia-Wellington ja kääntäen), joka on Qantasin halpistytäryhtiö. Näistä Qantas oli ehdottomasti positiivinen yllättäjä, sillä matkustamohenkilökunta oli todella mukavaa ja palvelualtista ja menun salaattivaihtoehdot olivat molemmilla kerroilla niin maukkaita, että niitä olisi syönyt ihan mielikseen. Qantasille annan miinuspisteitä ainoastaan menomatkan todella jäätävästä tuuletuksesta, jota vastaan ei riittänyt villapaidan ja huovan yhdistelmä. Finnair tarjosi reissun niukimman jalkatilan, vaikka lensi Jetstariin verratuna isolla koneella, eikä matkustamohenkilökunta puhunut suomea.

Joka tapauksessa pääsin kommelluksitta kotiin, ja lauantai meni kokonaan univelkoja maksaessa. Sunnuntaina hain kissan kotiin hoitopaikasta, josta se ei olisi halunnut millään lähteä. Kiitos H:lle hyvästä huolenpidosta! Pikkuhiljaa aletaan olla taas kavereita kissan kanssa, mistä kiitos kuulunee ennen kaikkea kylpyhuoneen lattialämmitykselle.

IMG_2947.JPG
Turha odottaa sydämellistä vastaanottoa, jos häivyt moneksi viikoksi pois kotoa ja hylkäät kissan lähes vieraaseen paikkaan hoitoon! Makuualustaksi saatat kuitenkin juuri ja juuri kelvata.

Reissu oli kaikkiaan todella onnistunut, ja Uusi-Seelanti on upea maa. Ainoa huono puoli on sen sijainti aivan liian kaukana kotoa. Olisin mielelläni nähnyt vielä Eteläsaaren vuoret, jäätiköt, vuonot ja merenelävät sekä Christchurchin wolleminmännyn, mutta aika ja into eivät vain riittäneet kaikkeen. En myöskään ihan heti (=ainakaan seuraavaan 10 vuoteen) jaksa lähteä näin pitkälle reissulle uudestaan. Juurihan suunilleen viisinkertaistin lentokoneessa elämäni aikana viettämäni ajan!

IMG_6338.JPG
Pohjoissaaren tyypillisin maisema: kirkkaansininen taivas, heleänvihreitä kumpuja ja valkoisia lampaita.

Loput kuvat päivittyvät Flickriin ennemmin tai myöhemmin.

Kasvitieteellinen puutarha, 30.3.

Mitä tekee biologi ensimmäiseksi matkustettuaan toiselle puolelle maapalloa? Vierailee tietysti paikallisessa kasvitieteellisessä puutarhassa! Wellingtonin kasvitieteellinen puutarha on perustettu vuonna 1868 ja sillä on pinta-alaa yli 25 hehtaaria.

Linnuntietä matkaa majapaikasta puutarhaan on alle puoli kilometriä. Koska puutarha kuitenkin on ylempänä rinteessä ja välissä on mm. moottoritie, käytännössä matkaa tuli jalan 1,5 km. Lyhyempääkin reittiä olisi ehkä päässyt, mutta samalla tuli bongattua parlamenttirakennukset ja vanha hautausmaa.

IMG_3198
Beehive eli mehiläispesä, osa Uuden-Seelannin parlamenttirakennuksia. Viereinen puisto on suosittu picnic-paikka.
IMG_3209
Bolton Streetin vanha hautausmaa. Erilliset osiot eri kirkko- ja uskontokunnille. Tie puutarhaan nousee ylös kuvassa näkyvälle sillalle…
IMG_3219
… koska hautausmaan läpi on rakennettu 1970-luvulla moottoritie, jonka yli pääsee vain siltaa pitkin! Reilu 3000 ruumista jouduttiin siirtämään rakennustöiden yhteydessä.

Saavuin puutarhaan koillisesta päin, Lady Norwoodin ruusutarhan läpi. Ruusutarhaa reunustaa Begonia Housen kasvihuone, jossa en käynyt mutta jossa olisi sisänäyttelyitä, kuten orkideoja ja begonioita. Päätin tässä välissä pistäytyä lounaalla viereisessä Picnic Cafessa, joka tarjoili viihtyisällä ulkoterassilla mm. varsin pätevää kanasalaattia ja hampurilaisia.

IMG_4195
Lady Norwoodin ruusutarha. Taustalla Picnic Cafe ja Begonia Housen kasvihuone.
IMG_3251
Picnic Cafen terassi

Matka jatkui ylös puutarhaan Waipiro Bush Walkia pitkin. Kyse on kiemurtelevasta metsäpolusta, jota reunustavat puut ja puusaniaiset. Olo oli kovin orpo uppo-oudon kasvillisuuden keskellä, ja tässä osassa puutarhaa nimikylttejäkin oli vain isoimissa puissa. Katselin tarkkaan saniaisten lehtien alapintoja ja mielestäni onnistuin tunnistamaan hopeasaniaisen, joka on Uuden-Seelannin yleinen kansallistunnus. Ainakin löysin puumaisia saniaisia, joiden lehtien alapinta oli hopeinen. Hopeasaniainen oli hiljattain vähällä päästä Uuden-Seelannin lippuun, mutta ei kuitenkaan lopulta onnistunut peittoamaan nykyistä lippua kansanäänestyksessä.

IMG_3262
Waipiro Bush Walk. Vasemmalla näkyy puusaniainen.
IMG_3406.JPG
Hopeasaniainen, Cyathea dealbata
IMG_3498.JPG
Hopeasaniainen, Cyathea dealbata

Aikani puutarhassa harhailtuani (minulla oli kyllä kartta, mutta se jäi tietysti majapaikkaan!) päädyin ylös vaijeribussin lähtöpaikan ja observatorion (suljettu keskiviikkoisin) läheisyyteen. Ylhäältä oli varsin mukavat näköalat kaupunkiin.

Wellington Cable Car
Wellingtonin vaijeribussi

Useissa puutarhan penkeissä on muistolaattoja, jotka on omistettu edesmenneille henkilöille, joille kasvitieteellinen puutarha on ollut tärkeä keidas ja virkistäytymispaikka. Eräs muistolaatta oli erityisen hieno.

IMG_3758.JPG
Basil-kissakin viihtyi puutarhassa. Viisas eläin!

Seuraavaksi suuntasin kohti Treehousen vierailijakeskusta, joka oli kuitenkin mennyt juuri kiinni (kello 16, oikeasti!!!) ja jäi siksi näkemättä. Tässä vaiheessa alkoi hiukan kyllästyttää, mutta eihän nyt vielä voinut kotiinkaan lähteä. Nähtävä oli mm. saniaistarha (täällä saniaisilla oli nimikyltitkin, ja aiempi hopeasaniaistunnistukseni osoittautui oikeaksi), mehikasvialue, ankkalammikko ja tuoksupuutarha. Näitä kiertäessä kului vielä pari tuntia, ja lopulta löysin tieni yrttitarhan kautta takaisin ruusutarhaan, josta poistuin samaa reittiä kuin olin tullutkin.

IMG_3742.JPG
Vierailijakeskus palvelee vain aamuvirkkuja.
IMG_4032.JPG
Saniaistarha. ”Black tree fern” (Cyathea medullaris) voi kasvaa 20 m korkeaksi.
IMG_3952.JPG
Dryopteris wallichiana, Koillis-Aasia. Päivänselvät alvejuuren itiöpesäkkeet, vaikka katesuomuja ei näy.
IMG_3739.JPG
Mehikasvialue
IMG_4098.JPG
Ankkalammikko. Yljäällä vasemmalla leukistinen eli tavallista vaaleampi sorsa.
IMG_4069.JPG
Amaryllis belladonna tuoksupuutarhassa.
IMG_4151.JPG
Käy yrttitarhassa polku. Päästä pääsee portaita pitkin alas ruusutarhaan.
IMG_4148.JPG
Takaisin lähtöpisteeseen

Päiväsaldo oli 13 kilometriä kävelyä ja 1009 valokuvaa. Sain käskyn ottaa matkalla (eli kolmen viikon aikana) ”ainakin tuhat kuvaa”, joka osoittautui siis jo tässä vaiheessa kaikin puolin alimitoitetuksi ohjenuoraksi! Pikkupokkarin akku ja kaksi vara-akkua hädin tuskin riittivät päivän kuvausrupeamaan. Lisää kuvia (vahvalla saniaispainotuksella) löytyy Flickr-sivustolta.

IMG_3564.JPG
Hound’s tongue fern” (Microsorum pustulatum) kuuluu kallioimarrekasvien heimoon ja kasvaa kotoperäisenä Uudessa-Seelannissa sekä osissa Australiaa.