Matkalla

Matka oli todella pitkä ja tylsä, mutta kaikki meni hyvin ja vaihdot olivat sujuvia. Eka väli Helsingistä Singaporeen (11+ h) taittui Finnairin kyydissä. Ruoka oli peruskurjaa, jalkatila vähissä, ja muutama pidempi turbulenssijakso sai epäilemään koko matkanteon mielekkyyttä.

Singaporessa paikallisen Burger Kingin testaamisen jälkeen vaihto Qantasin koneeseen. Parempi ruoka ja isompi jalkatila kohottivat vähän mielialaa, ja matka Sydneyhin (7+ h) sujui mukavan tasaisesti. Ainoa miinus oli todella kylmä kyyti – edes huopa ei riittänyt lämmittämään tehokkaalta tuuletukselta. Australialaisia kanssamatkustajia tuuletus ei kuitenkaan tuntunut häritsevän, vaikka kansallisena matkaunivormuna toimi pelkkä lyhythihainen t-paita ja shortsit!

Aamuisessa Sydneyssä McDonald’sin kautta vaihto Jetstarin operoimaan pienempään koneeseen. Ahdasta oli, mutta alle kolmen tunnin matka meni yhdessä hujauksessa. Ensimmäinen, mitä Uudesta-Seelannista näkyi, oli yksinäinen vuorenhuippu pilvien yläpuolella, ja tunnelma oli varsin unenomainen.

IMG_3176
Pohjoissaaren länsiosan yksinäinen vuori Mount Erebo… siis Mount Egmont horisontissa!

Seuraavaksi erottuivat Eteläsaaren pohjoisosan ääriviivat: huikeaa vuoriston ja alavan maan kirjomaa tilkkutäkkiä. Laskeutuminen aloitettiin jo pohjoissaaren yllä, mikä tarjosi huikeat näkymät Marlboroughin pikkusaarten ja niiden välisten salmien palapeliin.

IMG_3181
Marlborough Sounds, Pohjoissaaren pohjoisosa

Lopulta, 29 tunnin matkanteon jälkeen, olin perillä Wellingtonissa kello kolmelta iltapäivällä paikallista aikaa. Hiukan väsytti, koska nukkumisesta ei tullut koneessa mitään ja unet jäivät muutamien mikronokosten tasolle. Iloisena yllätyksenä Wellingtonin kentällä odotti jo oma henkilökohtainen taksi, jonka navigaattorin sekoilu tarjosi heti kättelyssä mukavan tutustumiskiertoajelun pitkin Wellingtonin mäkistä maisemaa.