Brucebossa vierähti puolet päivästä ja vähän enemmänkin. Koska ilma oli kuitenkin kaunis ja iltaa runsaasti jäljellä, päätimme käydä katsomassa vielä yhden kohteen viimeisen retkipäivän päätteeksi. Olin jostain lukenut, että Ölbäckin luonnonsuojelualueella Visbyn lähellä kasvaa harvinaista ajuruohonnäivettä, jonka halusin nähdä. Siispä ajoimme noin 5 kilometriä Visbystä itään kohti Endreä, kunnes tien molemmin näkyi avointa harvapuustoista maisemaa. Ölbäckin luonnonsuojelualue sijaitsee tien 631 molemmin puolin ja on kooltaan noin 100 ha. Alue on keskiosastaan pääosin avointa alvarimaata, jossa vain ohut maa- ja kasvillisuuskerros peittää kalkkikiveä. Alueen länsireunalla tien eteläpuolella oli pieni parkkipaikka, johon jätimme auton.

Maisema luonnonsuojelualueella oli virtaavaan nesteeseen viittaavasta paikannimestä (Ölbäck eli Olutpuro) huolimatta karunnäköistä mäntyjen ja katajien reunustamaa avomaata, mutta kasvillisuus oli runsaslajista. Paikoin oli paljasta kalkkikalliota, vaikka korkeuseroja ei ollut. Maassa kasvoi runsaasti ajuruohoa, kalliokieloa, verikurjenpolvea sekä valkomaksaruohoa, ja alueen keskiosa lainehti suurena neidonkielimerenä. Tien pohjoispuolinen alue on ilmeisesti ainakin toisinaan laidunkäytössä, koska alue oli aidattu, mutta aidan yli pääsi kipuamaan portaita pitkin. Tien pohjoispuolinen maisema oli keskiosastaan vielä aukeampaa kuin eteläpuolella, kivikkoista ja hyvin kuivaa. Ilmassa liihotteli perhosia, ja onnistuin näkemään myös vilauksen alueella esiintyvästä isoapollosta.




Minulle uusia kasveja Ölbäckissä olivat ajuruohonnäiveen lisäksi arokeulankärki ja haarahietalilja. Emme kiertäneet aluetta kokonaan, joten paljon lajeja jäi valitettavasti myös näkemättä. Suojelualueella kasvaa tiettävästi mm. mustalinnunhernettä (Lathyrus niger), pommerinvirnaa (Vicia cassubica), euroopankehtoneilikkaa (Petrorhagia prolifera), tunturinurmikkaa (Poa alpina), törmäkukkaa (Scabiosa columbaria), rohtosappea (Centaurium erythraea) ja gotlanninarhoa (Arenaria gothica). Myös päivännoutoa muistuttava harvinainen rentopäivänkilo (Fumana procumbens) esiintyy alueella, mutta se avaa kukkansa vain aamupäiväksi ja me olimme liikkeellä illalla, joten voi olla, että kävelimme suoraan sen ohi tai yli. Kaikkia hienouksia ei vain millään ehdi nähdä yhdessä illassa eikä edes kolmessa päivässä. Joka tapauksessa Gotlannin-reissumme oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut ja on selvää, että Gotlantiin pitää päästä uudestaan.




Lisää kuvia Flickrissä.
Nähtyjä lajeja:
haarahietalilja | liten skogslilja | Anthericum ramosum |
seinäraunioinen | murruta | Asplenium ruta-muraria |
neidonkieli | blåeld | Echium vulgare |
verikurjenpolvi | blodnäva | Geranium sanguineum |
päivännouto | solvända | Helianthemum nummularium |
miehenkämmekkä | Sankt Pers nycklar | Orchis mascula |
ajuruohonnäive | timjansnyltrot | Orobanche alba |
arokeulankärki | luddvedel | Oxytropis pilosa |
valkolehdokki | nattviol | Platanthera bifolia |
isolinnunruoho | jungfrulin | Polygala vulgaris |
isoniittyhumala | praktbrunört | Prunella grandiflora |
valkomaksaruoho | vit fetknopp | Sedum album |
kalliomaksaruoho | stor fetknopp | Sedum rupestre |
särmämaksaruoho | kantig fetknopp | Sedum sexangulare |
kangasajuruoho | backtimjan | Thymus serpyllum |
nätkelmävirna | vårvicker | Vicia lathyroides |