Aurinko paistoi ja lintujen kevätmuutto oli käynnissä täydellä tohinalla. Mikäpä sen parempi paikka muuton tarkkailuun pääkaupunkiseudun lähellä kuin pitkälle Suomenlahteen työntyvä Porkkalanniemi Kirkkonummella. Niemi oli ennestään tuttu mutta Pampskatanin kärki ei, ja uusissa paikoissa on aina mukava retkeillä. Pampskatan tuntui olevan varsin suosittu kevätviikonlopun retkikohde: tienvarret suunnilleen Vetokannaksen parkkipaikalta lähtien olivat ruuhkautuneet pysäköidyistä autoista ja rantakalliot täyttyneet retkeilijöistä. Picnic-huovatkin oli kaivettu esiin.
Täpötäydeltä parkkipaikalta rantakallioille vei metsän halki pieni kinttupolku. Polku oli pääosin helppokulkuinen, mutta matkalle mahtui myös lukuisia puunjuuria ja kuraisia kohtia. Metsän jälkeen vastaan tuli Kirkkonummen kunnalle kuuluvan Nedergårdin ulkoilualueen kansoitettu keittokota ja loivasti mereen laskevia kallioita. Varsinaiselle Pampskatanin niemelle tultaessa maasto alkoi nousta jyrkästi ylöspäin ja hiki kihosi pintaan rinnettä kavutessa. Nousu oli kuitenkin vaivan arvoista: niemen kärjen korkealta kalliolta avautuivat mahtavat näköalat etelään kohti Rönnskärin majakkaa ja luotojen yli länteen.
Näköalapaikalle oli parkkeerannut satunnaisten ulkoilijoiden lisäksi kokonainen lintubongareiden armeija. Ja lintujakin näkyi: lännessä uiskenteli suuri alliparvi, ja haahkoja näkyi siellä täällä. Mahtuipa sekaan jokunen tavallinen sinisorsakin. Silloin tällöin yli lensi kurkipariskunta tai hanhiaura. Uhkarohkeimmat ulkoilijat laskeutuivat jyrkkää rinnettä alas rantakivikkoon, mutta itse tyydyin ihailemaan maisemia ja lintuja ylhäältä. Kallioilla riitti sitä paitsi lintujen lisäksi mielenkiintoisia jäkäliä tutkittavaksi, sillä merenrannan ja lintulannoituksen yhdistelmä tarjoaa usein monipuolisen kivijäkälävalikoiman.
Aurinko paahtoi Pampskatanin kärkeä huumavan kirkkaana, ja pian oli pakko vetäytyä suojaisempaan paikkaan, koska hattu oli tietysti unohtunut kotiin. Laskeuduttuani korkealta kalliolta kolusin hetken Pampskatanin itärantaa, joka oli vielä osittain jäässä, mutta sitten suuntasin takaisin autolle. Kotimatkalla pysähdyin ihailemaan Porkkalantien varren pellon päällä lennellyttä valtavaa sepelkyyhkyparvea. Koukkasin myös Kirkkonummen keskustan pohjoispuoliselle Meikon ulkoilualueelle, jossa en ollut aiemmin käynyt. Meikon polut olivat kuitenkin vielä kokonaan jäässä, mistä johtuen ensivierailu jäi varsin suppeaksi.
Kaukana kotoa 